Naruskan Pystökoskella

Vastarantaa tutkimassa

Lopulta kaikki pääsivät joen yli ja jatkoimme nyt toista rantaa pitkin jokea alaspäin. Tumppi ja Aksu menivät joen loppuliun tuntumaan, jossa olikin mukavan näköistä aluetta. Itse päätin kuitenkin mennä kokeilemaan vastarannalta näkemääni ns. ottipaikan näköistä kohtaa, johon pääsi heittämään vain tältä rannalta. Matkalla sinne sainkin muutamia noin 35 cm pituisia harjuksia, jotka kuitenkin päästin takaisin, koska juuri eilen olimme syöneet kalaa. Monipuolinen ravinto pitää aina muistaa eräretkelläkin.

Ottipaikka ei tältä rannalta näyttänytkään aivan niin hyvältä kuin olin kuvitellut, mutta mainiolta se kuitenkin vaikutti. Ensin heittelin alla olevan kuvan keskellä olevaan tasaisempaan virran kohtaan pinturilta ja melkein heti näin kuinka perhon alla kävi joku pyörähtämässä, mutta kääntyi viime hetkellä takaisin. Vaihdoin astetta pienempään perhoon, mutta enää ei kyseisen poteron asukki ollut kiinnostunut perhoista.

Heittelin myös virran reunamilla oleviin pyörteisiin. Kun perhoni laskeutui erään laakean kiven etupuolelle pehmeästi, näin kuinka taimenen musta selkä nousi vedestä. Näin kalan lähes koko pituudelta, kun se tavoitteli perhoa, mutta ilmeisesti tein vastaiskun aivan liian aikaisin, koska perhoon ei mitään tarttunut. Ei vain malttanut odottaa ja katsoa, että kala perhon suuhunsa ottaisi. Sykähdyttävä hetki kuitenkin.

Koetin vielä hetken kyseistä kalaa houkutella uuteen ottiin, mutta viimein luovutin ja lähdin alaspäin katsomaan mitä muille kuuluu.

Edellinen sivu

Seuraava sivu

Kommentit

Kommentoi