Se otti sittenkin! (Lohihumun pauloissa 2)

Saan perjantaina päivällä kiihkeän puhelinsoiton Jaskalta, jossa houkutellaan lohiongelle lähtöön. On viimeinen työpäivä ennen kesälomaa ja mikäpä olisikaan mieluisampaa kuin aloittaa loma kalastuksen parissa. Lohijoella. Suostun ennenkuin ilmoitan asiasta edes vaimolle. Seurueeseen lyöttäytyy myös tuttu kaveri ala-aste -ajoilta; Heikki.

Joella klo 19. Leiripaikka valitaan jokitörmältä, tasaiselta ja kuivalta kankaalta. Taivaalla leijuu harmaita pilviä ja aurinko pilkahtaa silloin tällöin valaisten jokilaakson vehreyttä. Ensimmäisenä kalatohtorit mittaavat vedenlämmön ja lukemiksi saadaan masentavat 20,5 astetta. Hemmettii!

Hetkellinen pettymys kurahtaa viileän lonkeron myötä kurkusta alas. Vavat virittyvät ja kolmikko aloittaa kalastuksen niska-alueelta. Sääskistä ei ole ääntäkään ja olo tuntuu erinomaiselta. Koskipätkä on noin kilometrin pituinen emmekä tapaa silmillämme ketään muita onkijoita.

Niskamontun alapuolisesta akanpeilistä tarraa Heikillä kiinni kala, jonka pieni sievä hopeinen kylki paljastaa sen hieman alamittaiseksi harjukseksi. Akanpeili kerää pienen vaahtolautan ja vaikuttaa mainiolta nousukalan lepopaikalta.

Ilta kymmenen tienoilla saamme seuraa keski-ikäisestä pariskunnasta. Mies porhaltaa alapuolellemme ja tartuttaa muutaman heiton jälkeen uistimeen vöyrään näköisen kalan. Kaukaa näen kalan hyppäävän, mutta en saa selvää lajista.

Lohiko ? Ei hemmetti, ei voi olla totta. Vapa taipuu ja tyyppi ei anna kalalle löysiä tippaakaan. Kohta heilahtaa haavi ja mies päästää voitonhuudon; "Jes!" Lohen se siis sai. Pojat kiiruhtavat katsomaan minun jatkaessani laskua perhovehkeillä. Pariskunta katoaa näkymättömiin alavirtaan ja ilta alkaa hieman viiletä. Nousen leiripaikalle. Turverekan jylinän kuuluu maantieltä ja kuulen poikien riemukasta porinaa .

• "Mikä se kala oli?. Lohiko?" Kysyn heti kiivaasti.
• "Eheei, hauki. Muutaman kilon jänkäkoira". Vastavaat pojat.

Kivenmurunen tipahtaa pois kahluukengästä ja vaihdan varustuksen keveämpiin nuotiointi hepeneisiin. Pienen pienet polttiaiset kiusaavat korvantakamuksia pistävillä puremillaan, joita lievittävät kärvennetty Vilhelm original ja taskumatin saattelema lämmitys vartalossa. Seurue siirtyy tiiviiseen telttatunnelmaan ja vaipuu sikeään uneen.

Seuraava sivu

Kommentit

Kommentoi