Läsäkosken kaunotar

(Teksti: MNi ja Anssi Keskinen, Kuvat: MNi)

Olimme kuulleet hyviä huhuja Läsäkoskesta, joka oli avattu kalastukselle kesällä. Hurjimmat saaliit olivat olleet useita kymmeniä taimenia reissua kohden. Vesi oli kuitenkin nyt harvinaisen matalalla, joten kalastus olisi varmasti haastavaa. Toisaalta edellisenä päivänä Huopanalla oli kalaa tullut hyvin matalasta vedestä huolimatta. Turha spekuloida, kohtahan totuus selviäisi.

Luvanmyyntipaikka löytyi Läsäkosken kartanolta, jossa pääsimme myös ihastelemaan kuvia Piispan Kimmon saamasta yli 60-senttisestä taimenesta, joka oli tietysti kuvauksen jälkeen päässyt takaisin kasvamaan. Hienon värinen kala ja näki heti, että kyseessä ei ollut mikään rispaantunut istari. Läsäkoskella ei asiaa tosin tarvitse edes miettiä, sillä paikkaan ei tehdä istutuksia ja saaliiksi saaduille lohikaloille C&R on sääntöjen määräämä pakko. Ja hyvä niin. Säännöt sitävastoin suosittelevat pamputtamaan kaikki saadut hauet, mistä voi ehkä lohikalakannan hoitotoimenpiteenä olla montaakin mieltä… Ehkä tällaisessa paikassa voikin olla hyvä asia, mutta toivoisi monesti kunnollisia tutkimustuloksia asiasta.

Illan kalastus keskittyi jo ennakkoon parhaaksi tiedetylle poolille 2b, joka oli paikan suurimman kosken vähävetinen sivu-uoma. Pääuoma, jossa vettä virtasi eniten, näytti ylivoimaisesti parhaalta kalapaikalta, mutta sielläpä ei saanutkaan kalastaa, vielä. Kesäksi 2003 uoma avataan onkijoille, ja silloin Läsäkosken potentiaalinen kalastusalue tulee laajenemaan huomattavasti.

Vettä olisi todellakin kaivattu lisää, sillä kunnon kuohuja ja ruokailuvirtoja ei nyt oikein sivu-uomaan päässyt syntymään. Valoisalla pinturi oli oikeastaan ainoa perhovaihtoehto, ja niihin ne kaksi muuta kalamiestä taisivat jonkun taimenentumpin koukuttaakin. Itse yritimme lähinnä larvastaa, mutta menestys oli huono. Koski tuntui itse asiassa erittäin kuolleelta.

Illan hämärtyessä alkoi jotain elämää näkyä, ainakin pikkutaimenet pulahtelivat siellä täällä. Anssi siirtyi pintureihin ja streamereihin, ja vauhdilla vedettynä sai havaitsemansa kalat ainakin reagoimaan noihin perhoihin. Mitään ei kuitenkaan jäänyt kiinni.

Usko paikkaan alkoi suoraan sanottua hiipua. Säkkipimeässä Anssi seisoi kivellä ja mätti streameria erääseen hitaasti virtaavaan vähän suurempaan pooliin. Aivan varottamatta jo muutaman heiton jälkeen Anssi kuuli kunnon loiskahduksen heittosuunasta, ja samassa tuntui kuinka vapaa riuhdotaan. Kalaa olikin koskessa kaikesta huolimatta, ja otteista päätellen vieläpä ihan kunnon kokoista.

Otus yritti selvästi lähteä poolista koskea alaspäin, mutta koska Anssi oli muistanut paksuntaa perukkeen, pysyi veijari kotipoolinsa niskalla. Hyväksi onneksi Mikko sattui olemaan haavinsa ja lamppunsa kanssa lähistöllä, ja tuli säkittämään kalan. Yksin ja täysin pimeässä homma olisi voinut mennä hankalaksi, kun haaville, lampulle ja vavalle tarvitaan ainakin yksi käsi kullekin. Lampun valossa tihrustamallakin 45-senttinen Läsäkosken taimen näytti kauniilta, mutta vielä hienommalta se näyttää digikuvissa: juuri tuollaisia "koskimulloja" toivoisi saavansa lisää istarilonttien sijaan.

Kalastus jatkui tietysti uudella innolla. Samaan simppustreameriin tuli pian tälli sekä karkio lähes sentilleen samasta paikasta. Sen jälkeen ei kuitenkaan mitään enää kuulunut, ja pilkkopimeässä kärvistely alkoi tympiä. Suunnistimme mökille saunomaan.

Seuraava sivu

Kommentoi