Terveisiä Floridasta

Teksti, kuvat: Olli

Eipä ole vähään aikaan (vuoteen) tullut kirjoiteltua mitään erikoista, eli ei ole tullut mentyä perhokalaan turhan usein. Mutta muutama kuukausi sitten eräs palstan lukija kirjoitti minulle, että hän oli lukenut artikkelini kajakkikalastuksesta mennä vuonna ja oli työkomennuksella melkein nurkan takana, Nigaraquassa, joten voisiko olla mahdollista tulla poikkemaan.

Pasi sanoi olevansa Nigaraquassa töissä ja käyttävän vapaa-aikansa perhokalastuksen merkeissä ja olevansa vapaa matkustamaan, jos vain kalaan pääsee. Eihän siinä voinut muuta sanoa kuin "tere tulemast" ja suunnitelmat vireille.

Muutaman kuukauden ajan vaihdoimme viestejä e-mailin avulla kertoen kuulumisia ja kala-tarinoita samalla suunnitellen minkälaista kalastusta ja missä koettaisimme. Ehdotuksia sateli puolin ja toisin; viikonlopun kajakkireissu Flamingo Parkissa hyttysten syötävänä, Key West reissu kalliissa hotellissa, paikallista kalastusta rannalta. Ja niinhän siinä kävi että kaikki suunnitelmat heitettiin roskakoriin, kun vihdoin pääsimme itse asiaan ja Pasi Amerikan mantereelle.

Kohtasimme viimein ensimmäistä kertaa elämässämme Lake Worthin juna-asemalla keskiviikkona 23.08 iltapäivällä. Pasi oli aika helppo tunnistaa repusta ulos työntyvistä perhovavoista. Sillä ei ollut asian kanssa mitään tekemista että hän oli ainut valkoihoinen, yli 150 cm pitkä, kalman kalpea (Nigaraquassa ei aurinko paista), partainen mies kaikkien Väli-Amerikkalaisten ja Meksikolaisten -työlaisten keskellä. Ja siitähän se kalastus sitten alkoi. Tai melkein, ensimmäisenä päivänä vaimoni oli päättänyt järjestää illallisen, joten kalastamisesta ei tullut mitään, vaikka haluja olisi riittänyt molemmilla. Ruokaa oli liian paljon ja tuli ehkä vähän ylen syötyä...

Tuli tuossa joku aika sitten ostettua vene (kajakit on kyllä tallessa), ja sitähän me ajattelimme käyttää noilla reissuillamme. Suunnitelmia oli taas vaikka muille jakaa. Edellis yö oli niihin käytetty, eria asia on mitkä niistä oli toteutuskelpoisia ajan suhteen, ottaen huomioon Atlantilla pyörivän trooppisen myrskyn, joka oli ottanut suunnakseen Floridan.

Gateway Ramp, West Palm Beach

Vene on 19 jalan Sailfish nimeltään "Grumpy Finn", ja varustettu isolla kalastuskannella ja kaikella muulla tarpeellisella ja tarpeettomalla. Ensimäainen reissu tehtiin sitten torstaina tuohon merelle ikään kuin kokeilumielessä, ja saatiinhan sielta jokunen kala nousemaan ylöskin. Pienten sopeutumisvaikeuksien jälkeen - esim. kuinka tehdään vastaisku paikallisittain, eikä suomalaisittain - kaikki alkoikin luistamaan kuin voilla paistettuna.

Syöttejä: Finger Mullet, Blue Runners, Sardines

Päästiinhän sitä sitten vihdoin asiaankin eli perho-kalastukseen. Avomerellä tuulisena ja sateisena päivänä tuo urheilulaji tuo mieleen lähinna elävän ukkosenjohdattimen, mutta juuri tuota varten Pasi tuli käymään, joten pitihän sitäkin kokeilla. Suunnattiin kokka kohti rantaa ja matalampia vesiä ja saatiinhan sitä kalaa sieltäkin.

Ja lisää syöttejä, Pasi ja Rainbow-Runner

Pasin ensimmäinen perho-Cero, jos oikein muistan, tuli 12W vehkeillä ja sinisellä meripopperilla, jota Pasi trollasi perässä välillä viskaten sitä sivuille, missä näkyi syöttikaloja hyppivän.