Naruskan Pystökoskella

Tuntsalta Naruskalle

Oltuamme pari päivää Tuntsalla päätimme matkata Naruskalle, joka sijaitsee Tuntsasta etelään. Ehkä siellä olisi lämpimämpikin. Leiri siis ravitsevan aamiaisen jälkeen kasaan ja matkaan. Kartasta otimme suuntiman Pystykosken maisemia kohden, jossa pitäisi kalastettavaa riittää moneksi päiväksi.

Löysimme oivan leiripaikan aivan Pystökosken niskan tuntumasta, jossa oli myös kota. Päätimme ensi töiksemme pystyttää leirin ja tehdä päivällistä. Leiri nousikin jo rutiinilla pystyyn ja tällä kertaa ruokakin pysyi kaikkien lautasilla. Syödessämme tarkkailimme joen penkerettä ja huomasimme muutamia satunnaisia korentoja lentelevän kosken niskan suuntaan. Jälkiruokaa nauttiessamme päätimme aloittaa kalastuksen pintaperhoilla ja tavoitella ensi alkuun harjuksia ja siirtyä taimenen kalastamiseen illan pimennyttyä.

Pystökosken yläsuvanto
Pystökosken yläsuvanto

Nappasimme taskuihin hieman evästä ja lähdimme joen niskalle. Aksu päätti aloittaa lupaavan näköisestä kohtaa noin 20 metriä kosken niskan yläpuolelta, jossa koivu kaartui veden päälle. Ja ei kovin montaa heittoa tarvittu, kun ensimmäinen, reilu 35 senttinen harjus oli kiinni perhossa. Itse kalastin hieman alempana olevassa kiivaammassa virrassa, jonka reunamilta sain muutaman noin 30 senttisen harjuksen, mutta tikkukaloiksi ne olivat aavistuksen pieniä, joten saivat mennä vielä kasvamaan.

Pystökosken tummaa virtaa
Pystökosken tummaa virtaa

Hetkisen kuluttua lähdin koskea alaspäin, jossa törmäsin Tuomakseen, joka oli keplotellut itsensä tiheän pajukon lävitse joen rantaan. Hyvä niin, koska siellähän niitä kalojakin enemmän on.

Saaliiksi tuli mukavasti harjuksia, mutta mittaa niillä olisi saanut olla hieman enemmän. Olimme päättäneet nimittäin ottaa ruokakaloiksi vain reilusti alamitan (30 senttiä) ylittäviä kaloja, jotta ei tarvitse mittanauhan kanssa mittailla. Tumppi oli tartuttanut myös muutaman pienen taimenen, joiden myöhemmin itsekin totesin olevan pienestä koostaan huolimatta kovia taistelijoita.

Kalastelimme Pystökoskea alaspäin aina suvantoon asti, josta kalastelimme vain parhailta paikoilta. Pystökoski on hankala kalastettava, koska se on kunnostettu ja kivien välissä on metrinkin syviä yllättäviä kuoppia, joita kannattaa tosissaan varoa. Toisaalta samaisissa kuopissa kalat viihtyvät, joten aina pientä riskiä tuli otettua.

Suvannosta nappasimme muutaman harjuksen. Selvästikin kookkaammat harrit majailivat mieluummin suvannoissa ja hitaassa virrassa ja pienet olivat yllättävänkin kovassa virrassa.

    Seuraava sivu >

Kommentit

KommenttiMie - 21.05.2004

Todella mielenkiintoinen ja hyvin kerrottu juttu!:D


KommenttiAlex Koskivuori - 23.08.2004

Kalassa viikon verran kesällä 2004. Joki oli tulvassa, ja kalantulo sen mukaista. Viikon saldo: pientä taimenta kohtuullisesti, harjusta sen verran, että makuun päästiin silloin tällöin, ei yhtään yli 40 cm taimenta. Paikoin porukkaa kuin kirjolohilammella :( Osa koskista kunnostettu kiviä paiskomalla. Paikoin onnistuttu luomaan erittäin kauniita koskiosuuksia. Maisemat ja sää pelastivat reissun...paikallisen väestön mato-onginta puolestaan koski syvälle perhostajan sydämeen. Yritän ymmärtää.


KommenttiJimi - 11.02.2013

Hyvin kerrottu juttu! Mille aikavälille sijoittuu?

Kommentoi

Jos sinulla ei ole tunnusta, ole hyvä ja rekisteröidy.

Olethan tutustunut Perhorasian sääntöihin?