Silisjoella

Aamulla heräilimme myöhään ja menimme Tumpin kanssa nauttimaan aamupalaa. Aki jäi huonovointisena telttaan lepäilemään, taisi nauttia jotain huonoa illalla. Tai sitten jotain hyvää liikaa...

Eilinen kirkas ja hieno sää oli muuttunut. Harmaita pilviä kulki taivaalla ja tuuli oli yltynyt. Ei oikein järvellä voinut mukavasti heittää, kun tuuli aina siimaan tarttui. Mietimme Tuomaksen kanssa tilannetta Aksun vielä torkkuessa teltassa ja päätimme että voisi tehdä siirtymän seuraavalle leiripaikalle lounaan jälkeen, kun ei järvellä kalastamisesta taida mitään tulla tänään.

Akin heräämistä odotellessa kävimme vähän heittämässä lähistöllä, mutta ei päivällä kala napannut ja siirryimme ruuanlaittoon. Laitoimme kuivatut kalakeittoainekset turpoamaan kattilaan ja harrit päätimme kypsentää halsterissa, jonka löysimme leiripaikasta. Leiristä löytyi myös muuta vähemmän mielenkiintoista jätettä. Voisi luulla, että tyhjät purkit voisi samalla vaivalla kantaa tai lennättää pois maastosta, jos ne sinne on tuonutkin.

Kalakeitto maistui oikein maukkaalle ja aurinkokin ruuan aikana näyttäytyi, mutta tuuli oli edelleen kova. Eipä näin ylhäällä paljon muuta voi edes odottaa, kun ei mitään puustoa ole tuulelta suojaamassa. Ruuan jälkeen nautimme kahvia ja kaakaota ja päätimme laittaa leirin kasaan ja siirtyä ainakin Kistapeljärven eteläpäähän.

Summittaisesti kartasta katsoimme missä olisi otollista maastoa lähinnä kalastuksen kannalta ja suuntasimme niille korkeuksille. Leiripaikkaa voisi sitten tarkemmin etsiä kun kalapaikkojen lähellä olisi.

Vettä tihkui aavistuksen kun lähdimme kävelemään Kistapeljärven itäpuolta kohti etelää. Maasto oli pääosin kohtalaisen helppoa käveltävää, tosin pusikoita riitti paikoin, jos sattui eksymään liian alas. Parhaiten pääsi etenemään kuin pysyi selkeästi rinteellä hieman korkeammalla.

Kävelimme järven eteläpäähän ja koska voimia oli edelleen, niin päätimme vielä jatkaa alas, koska luultavasti alempana joki on isompi ja kalatkin isompia on. Luonnollisesti. Kistapeljoki oli ehkä parhaimmillaan 10-20 metriä leveä näillä nurkilla, joten isosta joesta ei ole kyse.

Kävelimme aina Kistapel- ja Silisjoen yhtymäkohtaan ja siitä vielä jonkin verran alaspäin. Silisjoen yläosat ovat kovin kivikkoisia ja kartan perusteella pudotusta on muutaman kilometrin matkalla 50 metriä. Ja kivikkoiselta näytti myös näin hieman alempana, mutta kauniilta. Hienoja pikkuputouksia kivien päällä ja välissä. Vesi oli kovin matalalla, joten runsaammalla vedellä tilanne on varmasti aivan eri näköinen.

Kanootilla tai vastaavalla tällä korkeudella ei kyllä mitään tee edelleenkään. Jalkaisin sen sijaan matka käy mukavasti, kun maastokin on pääasiassa mukavaa, eikä VPS -pusikkoa ole kuin paikoin häiritsemässä.

Edellinen sivu

Seuraava sivu

Kommentit

Kommentoi