Terveisiä Floridasta

Kaiken tuon jälkeen päädyimme siihen tulokseen, että jos hurrikaani on muutaman päivän päässä, niin saattaa olla että kalastus ei ole kaikkein tuottoisimmillaan. Tällä on jotain tekemistä ilmanpaineen kanssa, mene ja tiedä sitten onko siinä perää.

Lannistumatta ensimmäisen päivän huonohkosta kalansaaliista päätimme lähteä kotiin, ja juuri ajoissa sillä 15 minuuttia laituriin pääsyn jälkeen alkoi paikallinen sadekuuro, joka tarkoitti sitä että venettä ei tarvinnut pestä eikä välineitä huuhdella.

Seuraavana päivänä päädyimme naapurin veneelle, joka on 24 jalkainen Sailfish ja paremmin soveltuva avomerikalastukseen. Päivä oli hiljainen eiäa radiossakaan kukaan toitottanut suuremmin mahdottomista saaliistaan. Tulihan sieltä kuitenkin jotain ettei Pasi pääse sanomaan että pojat ei tiedä kuinka kalastetaan: pari Bonitoa, King-Mackerel ja muutama Yellow Snapper tuli lisättyä Pasin kalalistaan.

Seuraavana päivänä kohti Miamin Biscayne Bay:ta ja Soldier Key kohteena, jos vaikka saisi Bonefishin tai kaksi matalikoilta. Aamulla aikainen herätys ja kuumeinen veneen pakkaus ja matkaan.

Key Biscayne on noin puolentoista tunnin matkan päässä ja kehuttu riuttojensa puolesta yhdeksi antoisimmista perhokalastus alueista Floridan Keys:n jälkeen. Matka Biscayne Bayn rampilta veneellä on noin 20-30 minuutin ajomatkan päässä ja tyynenä päivänä nähtävyyksiä ei voita mikään.

Soldier Key on osa niin kutsuttuja Ragged Keys riuttaa ja matalikko ulottuu useiden neliömailien alalle, vesi on vyötärön syvyistä nousuveden aikaan ja polviin asti laskuvedellä.

Vaikka kalansaaliit jäivät taas kerran melko pieniksi (myrsky) Pasin naamalta saattoi lukea pelkkää hymyä, pari bonefishia sentään saatiin siiman päähän taidolla kiinni, mutta kokemattomuus laski ne irti. Joitain Barracudia ja muita roskakaloja saimme kuitenkin veneeseen asti ja ne pääsivätkin sitten Pasin uusien kalojen listalle.

Sitten tulikin viimeinen päivä Pasin lomasta. Olimme puhuneet Snookin kalastuksesta kirjeenvaihtomme alusta lähtien ja aina kun olimme lähdössä niin alkoi satamaan. Vihdoin ja viimein näytti siltä että saisimme sateeseen pienen paussin. Kesä-aikana täällä alkaa satamaan melkein joka iltapäivä ja se saattaa jatkua seuraavaan aamuun, varsinkin kun trooppinen myrsky oli enää parin päivän päässä Atlantilla. Tuumasta toimeen, kello oli noin 20.00 nousuvesi tulollaan ja sadekartta näytti parin tunnin aukkoa.

Yökalastus rikkaitten rantalaitureissa valojen alla on tuottavinta, niihin eikä niiden eteen saa ikävä kyllä venettä ankkuroida, joten kalastus tapahtuu vuoron perään veneen kokasta toisen pitäessä venetta moottorin avulla paikallaan. Trolling -moottorimme sanoi sopimuksen irti edellispäivänä, joten jouduimme käyttämään isoa metelimoottoria. Siitä huolimatta saimme parin tunnin aikana saaliiksi muutaman, jotka olisi voinut jopa kotiinkin viedä, jos kalastuskausi olisi ollut avoinna ja niin kalat virvoiteltiinkin kuvien oton jälkeen ja laskettiin takaisin intra-coastaliin.

Viimeisenä aamuna kello 4.00 oli tarkoitus viedä Pasi samalle juna-asemalle mistä hänet mukaani otin. Trooppinen myrsky oli yön aikana nostanut vauhtiaan ja oli nyt hurrikaani ja niin lähellä Floridaa, että junat ja paikalliset bussit olivat lakanneet kulkemasta. Siita oli kerrottu uutisissa ja radiossa edellisen päivänä, ilmeisesti meill ei ollut aikaa noita varoituksia kuunnella ja muistan että jossain vaiheessa mainitsinkin Pasille, etta onpa merell hiljaista. Yleensä veneitä on jonossa laitureiden edessä, joten siinä aamulla ennen töihin lähtöä tein vielä 120 mailin reissun saadakseni Pasin Miamiin ajoissa. Näin sitä saa tuntemattomasta ihmisestä iän-ikuisen kaverin, toivottavasti pääsemme käymään Nigaraquassa piakkoin.

Edellinen sivu

Kommentit

Kommentoi