Kapeenkoskea etsimässä

Pakattuamme tavarat laavun nurkkaan kävelimme takaisin ylemmille koskille, jotka olivat aivan kuolleita, mutta selvästi jotain kuoriutumista tapahtui, koska lokit napsivat pinnan tuntumasta kuoriutuvia hyönteisiä. Jotain sentin, parin mittaisia harmaita korentoja näimme, mutta kalat eivät niitä ainakaan pinnasta napsineet. Eivätkä välittäneet myöskään pinnan alla uitetuista pupista, larvoista tai kalajäljitelmistä.

Päätimme lähteä alas kokeilemaan, jos ruokailun aikana näkemämme pikkukalajahdissa ollut arviolta reilu puolimetrinen olisi vielä samoilla paikoilla pyörimässä. Tumppi päästi minut kohteliaasti kahlaamaan, jota en tosin ihmettele, koska vettä oli lähes kainaloihin asti. Takaheittotilaa aukeni kuitenkin mukavasti ja pääsin kalastamaan mukavia kivien kupeissa olevia virtoja, joissa ei kuitenkaan kalaa ollut kotona. Tai ainakaan syöntituulella. Onneksi pohja oli helppoa kahlattavaa, joten paluumatkakaan rantaan ei tuottanut suurempia vaikeuksia. Voi olla että joesta olisi kahlannut ylikin ja nyt vesi oli hieman normaalia korkeammalla. Ilman kahluuhousuja olo olisi kuitenkin matalankin veden aikaan melko orpo. Joki soveltuukin paremmin virvelikalastukseen.

Lopuksi vielä elvytimme tulet nuotioon ja paistoimme makkarat ja keitimme lämmintä juomaa. Tarkkailimme veden pintaa, mutta muutamaa hieman karkeamman harrin tekemää satunnaista pintakäyntiä lukuunottamatta mitään mainittavaa ei näkynyt, joten päätimme mennä nukkumaan suhteellisen säädylliseen aikaan.

Hieman harmittavasti koski muuttui yöksi täysin kuolleeksi, vaikka varmasti ison kalan aluetta olisi ollut. Ehkä koski ei ole vielä elpynyt 2000 -luvun alussa tehdyistä kunnostuksista ja hyönteiselämä on vähäistä joen pohjassa. Tai sitten kalamiehissä on vikaa...

Edellinen sivu

Kommentit

Kommentoi