Vetinen Kituskoski

Lähdimme vuorokauden mittaiselle tutustumisreissulle Kotalan koskille, jotka sijaitsevat Virroilla Keski-Suomessa. Alueeseen kuuluu kaksi koskiosuutta; Koskelan ja Vehmuksen kosken alue sekä Kituskosken alue, joista jälkimmäinen on pyhitetty pelkälle perhokalastukselle ja jonne matkamme siis vei. Luvat kävimme matkalla hankkimassa paikalliselta K-kauppiaalta (K-kyläkauppa Timo Kangasaho puh.03-4759132), jolta myös eväät ostimme varmuudeksi. Kertoipa kauppias vinkiksi kliseisen "nyt kala liikkuu" -kommentin joka jäi pyörimään mieliimme koko reissun ajaksi. Luvat muuten kannattaa varata etukäteen, koska koskilla on 10 vavan maksimirajoitus, luvan hinta on 20€ / 24h.

Saavuttuamme kosken yläpuoliselle parkkipaikalle alkoi välitön vesisade, joka muodostui kalaretkemme hallitsevaksi teemaksi, kaukaa kuitenkin tultuamme ja kaikenlaiseen säähän tottuneina emme antaneet tuon häiritä ja lähdimme päättäväisinä etsimään sitä liikkuvaa kalaa… Lupa-alue muodostuu sillan lähellä sijaitsevasta lyhyestä "yläkoskesta", noin puolen kilometrin suvannosta, kahden kilometrin koskiosuudesta sivuhaaroineen ja pienine suvantoineen.

Vettä koskessa oli riittämiin runsaiden sateiden johdosta, lisäksi ympäröivästä luonnosta näkyi selvästi, että joki tulvii keväisin voimakkaasti. Koski on pääosin miellyttävä kahlata, monttuja ja liikkuvia kiviä kannattaa kuitenkin varoa kuten paikkapaikoin voimakkaita pyörteitäkin. Kahluusaappailla homma onnistui, housuilla kahlasi kuitenkin rennommin ja sai paremmin keskittyä oleelliseen. Silmävaraisesti koski on sitä laatua, että sinne voisi huoletta asetella kylttejä kivien päälle kertomaan "että tässä takana on kala", paljon hyvännäköisiä kuohuja, pooleja, loppuliukuja sekä pyörteitä.

Aloitimme kalastuksen tutustumalla pikaisesti yläkoskeen ja siirtymällä suvannon alapuolelta alkavaan varsinaiseen koskiosuuteen. Suvannon alareunassa sijaitseva kosken alkuliuku on uskomattoman pitkä, jossa vesi liikkuu jo kohtuullisen vauhdikkaasti säilyttäen kuitenkin ehjän peilimäisen pintansa muutamia pyörteitä lukuun ottamatta – voi kun paistaisi aurinko… Perhoina päätin itse kokeilla muutamia eri nymfejä, perinteistä vihreää pupaa sekä keltavihreää larvaa - mikään näistä ei tuntunut herättävän asiakkaissa suurempaa kiinnostusta, pois lukien yksi pieni taimen, joka yritti hyppiä koskikorennon nymfin kimppuun alempana kuohuissa. Kalastelimme koskiosuutta hiljalleen alaspäin tartuttaen muutamia kalanpoikasia.

Pitkän kalastusrupeaman lomassa nautimme luonnon eväitä ja ihailimme hienoa koskea. Lopulta päätimme kävellä takaisin ylös levähtämään ja rauhoittelemaan mouruavia kupujamme ruualla. Kodassa keitimme perunoita ja grillasimme makkarat, jälkiruuaksi oli karkkia ja kahvia.

Seuraava sivu

Kommentit

Kommentoi