Tuntsajoki

Vihdoinkin kalaan

Kamat kuntoon ja sopivat perhot siiman päähän. Aksu ja Tumppi lähtevät jokea alaspäin, mutta itse päätän jäädä aivan leiri tuntumaan näin aluksi, koska olin nähnyt joen mutkassa mukavia tuikkeja. Harjoittelen ensin hieman heittoa ja heti pieni, noin 15 cm taimen nappaa kiinni. Takaisin jokeen kasvamaan.

Rantapusikot kaartuvat monesti joen päälle. Pohja on kuitenkin helppokulkuinen.

Päätän siirtyä paikkaan, jossa olin hieman isomman tuikin nähnyt aikaisemmin. Heittelen pientä mustaa Klinkhämeriä, jossa lumikenkäjäniksestä tehty siipi kestävyyden ja kelluvuuden maksimoimiseksi.

Eräällä heitolla perho laskeutuu pehmeästi veden pinnalle. Näen kuinka perhon ruumis lävistää veden pintakalvon ja perho jää kellumaan häkilähöyhenien varaan ja heiluu houkuttevasti virran aalloissa. Kauaa se ei ehdikään olla rauhassa, vaan perho imaistaan pinnan alle ahnaasti. Teen hellän vastanykäyksen, koska kalan otin perusteella kala näyttäisi olevan harjus.

Tunnen kuinka ohutlankainen no 18 koukku pureutuu kalan leukaperiin tiukasti. Ensi syöksyllä kala menee pohjassa olevan kiven taakse, mutta pienellä houkuttelulla se ajautuu joen poikki muutaman metrin päähän rannasta. Tässä vaiheessa kala varmistuu harjukseksi ja hieman pieneltä vaikuttaisi. Päästän kalalle hieman löysää siimaa, jolloin se pääsee vapaaksi jatkamaan onnellista eloaan.

Päätän lähteä Aksun ja Tumpin perään ja nappaan joesta matkalla muutaman pienen taimenen. Eipä näytä isompia kaloja olevan ellei pojat niitä ole jo sitten matkallaan mukaan ottaneet.

Joki haarautui monesti useammaksi uomaksi

Eivät olleet. Pieniä taimenia molemmat ovat vain saaneet, joita joessa riittää vaikka miten. Joku varmasti ottaisivat niitä pannulle tammukoina, mutta meidän puolesta saavat vielä kasvaa. Jatkamme matkaa aivan rajan tuntumaan, josta tuleekin hieman suurempia taimenia, mutta ei mitään kehuttavaa. Ehkäpä isomukset alkavat ruokailemaan vasta illalla pimeyden turvin.

Päätämme mennä hiomaan ottikuvioita leirille ja nauttimaan hieman ravintoa. Pienen kaskustelun perusteella päätämme lähteä auringon himmettyä lähteä tutkimaan joen yläosia. Vahvisteeksi juomme vielä kupit terästettyä kuumaa ja otamme mukaan hätävaraksi suklaata.

Kommentit

Alex Koskivuori - 23.08.2004

Kesällä 2004 päivän - ja yön - pistoretki. Kaunista. Kaunista. Kaunista. Kova kalastuspaine siitä huolimatta, että sijaitsee kaukana valtateistä - tai juuri sen tähden? Vähemmän ruuhkaa näkyi rajavyöhykkeellä. Harmi vain, että siinä kohtaa piti kääntyä takaisin. Innokkaimpia piti sitoa puuhun, mutta suomalainen kuuliaisuus voitti ja kalastusvaistot piti tukahduttaa... Upea kalastettava ja kahlattava. Kaunis joki. Todella kaunis. Jälleen paikallisten mato-onginta raastoi sydäntä. Yritämme ymmärtää. Ei suuria saaliita. Tammukan kokoiset jätimme kasvamaan ja muiden pyydettäväksi - toivottavasti edes hieman isompana.

Miika_ - 26.10.2007

Onko tuonne lupien hinnat kuinka suuret... Mummoni on nimittäin asunut lapsena tuntsan varrella ennen sotaa ja olisi mukava päästä käymään...

Ramses - 31.12.2007

Siis missähän tarinan kalastajat ovat oikein olleet? Tiedän tasan tarkkaan, että Suomen puoleisen Tuntsajoen lähelläkään ei ole yhtään heinälatoa pellosta puhumattakaan (lähimmät - nykyisin viljelemättömät - löytyvät Naruskan Kota-Antista [Hietaniemi] lähes neljänkymmenen kilometrin päästä.

Lisäksi kirjoittajat ovat olleet liikkeellä väärään aikaan tai ainakin väärissä sääolosuhteissa, mutta niillehän ei voi mitään.

Miikalle tiedoksi, että Tuntsan lupa maksoi viime kesänä 10 euroa viikko per henkilö tai perhe. Jos samasta perheestä liikkeellä useampi kannattaa ilman muuta ostaa perhelupa (lupia myy ST1:n [entinen Esso] Sallan kirkonkylässä.

Joki on lähentelee perhokalastajan unelmaa niin maisemiltaan kuin kalastusominaisuuksiltaankin. Ja kun tuntee joen niin saalistakin tulee - ainakin me saimme melkoisen tukun kookkaahkoja harjuksia, joiden mukaan mahtui pari 300 -400 gr:n taimentakin.

Lisätietoa siitä, mitä Tuntsajoki oli ennen ja millä sai kalaa löytyy A.E.Järvisen kirjasta "Viimeinen kesä", joka todella upeaa luettavaa. Tosin siinä puhutaan lähinnä lohestuksesta johon käytetyt perhot eivät sovellu nykyisin Suomen puolella olevaan osaan, johon lohi ei enää nouse (ei ole noussut ennenkään) Venäjän puolella olevan könkään vuoksi. Venäjän puoleinen Tuntsajoki voisi olla sekin kokeilemisen arvoinen.

Kommentoi

Olethan tutustunut Perhorasian sääntöihin?