Naruskan Pystökoskella

Vettä sataa

Aamulla herätessämme huomasimme taivaalta tulevan useamman pisaran verran vettä. Päätimme jättää aamukalan väliin ja jatkaa uinumista. Kun heräsimme iltapäivällä kello kolmen maissa totesimme sateen edelleen jatkuvan. Ryhdyimme kuitenkin valmistamaan aamupalaa, joka tällä kertaa koostui herkullisesta luumukaurapuurosta, näkkileivästä ja savuporojuustosta. Jälkiruuaksi emme saanet korppuja, koska Tumppi oli hieman aamuäreällä tuulella.

Aamupalasta selvittyämme kävimme tiskillä ja tarkkailimme taas jokea. Sade masensi mieltä ja päätimme käyttää iltapäivän kortinpeluuseen ja rommitotien nauttimiseen. Molemmat sujuivat hyvin, kun vauhtiin päästiin. Päivälliseksi nautitun kevyen aterian jälkeen, päätimme laittaa sadevarusteet päälle ja mennä joelle. Sade oli tauonnut, mutta rannan pajupusikot olivat vielä märkiä, joten kuivana ei säilynyt. Aki erkani omille teilleen ja me kalastimme Tumpin kanssa rauhallisesti Pystökoskea. Saaliiksi saimme muutamia harjuksia ja pieniä taimenia. Jatkoin matkaani alaspäin ja taakse katsoessani näin Tumpin taituroivan joen kivillä. Suuntana oli selvästi vastaranta. Muuten joen ylitys ei olisi ollut kovinkaan vaikea kiviä pitkin hyppien, mutta keskellä kovassa virrassa piti hypätä muutaman metrin matka kiveltä kivelle ja toinen kivi oli vielä osittain veden alla. Ei kovin tervejärkistä hommaa, mutta yli Tumppi vain meni.

Itse kalastin Pystökosken alaosaa, jossa ei mainittavia tapahtumia ollut. Aksu oli ties missä ja Tumppiakaan ei näkynyt. Päätin lähteä takaisin leiriin, koska oli vähän vilu olo. Huhuilin Tumppia hetken, mutta mitään ei kuulunut, joten ajattelin Tumpinkin jo leiriin lähteneen.

Leirissä Akin ja erään paikalle tulleen herrasmiehen kanssa laitoimme kotaan tulen ja jäimme odottelemaan Tumppia. Lopulta Tumppi tuli paikalle märkänä ja väsyneenä. Oli jäänyt meitä muita odottamaan ja käynyt alemmalla koskella katsomassa, jos meitä siellä näkyisi. Ei näkynyt, hähää.

Väsyneinä ja märkinä ripustimme kamat kuivumaan kotaan ja aloimme valmistamaan kanapataa, josta Aki teki kanakeittoa. Kahdeksan desiä vettä voi olla aika vaikea mitata toisinaan… Ruoka oli kuitenkin hyvää ja rommi miellytti suuta.

Kommentit

Mie - 21.05.2004

Todella mielenkiintoinen ja hyvin kerrottu juttu!

Alex Koskivuori - 23.08.2004

Kalassa viikon verran kesällä 2004. Joki oli tulvassa, ja kalantulo sen mukaista. Viikon saldo: pientä taimenta kohtuullisesti, harjusta sen verran, että makuun päästiin silloin tällöin, ei yhtään yli 40 cm taimenta. Paikoin porukkaa kuin kirjolohilammella Osa koskista kunnostettu kiviä paiskomalla. Paikoin onnistuttu luomaan erittäin kauniita koskiosuuksia. Maisemat ja sää pelastivat reissun...paikallisen väestön mato-onginta puolestaan koski syvälle perhostajan sydämeen. Yritän ymmärtää.

Jimi - 11.02.2013

Hyvin kerrottu juttu! Mille aikavälille sijoittuu?

Kommentoi

Olethan tutustunut Perhorasian sääntöihin?