Ivalojoella 26.7-31.8.2002

Melomme hiljalleen kohti seuraavaa leiripaikkaa. Paikkaa ei ennalta sovittu, vaan päätettiin tutkia uusia koskia ja niiden rantoja. Kahtena aikaisempana kesänä leirinä toiminut Karvajokisuu saa huomiomme ja rantaudumme siinä hetkeksi muistelemaan. Ohitamme erään hyväksi kalapaikaksi koetun koskipätkän korkean veden vuoksi ja jatkamme uusille seuduille. Uutuuden viehätys seuraa ihmistä kaikkialla. Työssä, harrastuksissa ja ihmissuhteissa. Erakoitumisenkin ymmärrän. Se on tänä päivänä uskoakseni turhautuneen irtautumista kellottaja yhteiskunnan riivauksista. Paluuta ihmisyyden juurille. Paluuta omaksi kokonaisuudeksi. Paluuta täysivastuulliseksi yksilöksi. Omasta elämästään.

Sää on muuttunut puolipilviseksi. Aurinko heittää hetkittäin kirkkaat säteensä valaisten maiseman. Yht?äkkinen sadekuuro palauttaa takinhupun jälleen pään suojaksi. Ampuhaukka kiikaa ja kurvailee havumetsän päällä. Syöttömaan seuduilla löydämme erinomaisen leiripaikan saaresta. Reilun nilkan korkeudelle ehtinyt heinikko ja sinne tänne jumiutuneet kalliolohkareet edustavat saaren yleisilmettä. Pieniä sadevesilompareita kimaltelee kirkkaassa auringonpaisteessa.Keskellä saarta kasvaa mäntyjä ja joitain koivuja. Näitä tulvia uhmanneita puita ympäröivät tummanvihreät katajapensaat. Retkikuntaa seurannut syvänsininen pilviryhmä saa leirin pystytykseen hieman vauhtia. Kiirehtiminen käy kuitenkin tarpeettomaksi, kun pilvet laahustavat matalalla ylitsemme päästäen maahan vain muutamia raskaita vesipisaroita.

Teemme puunhakureissun eteläisen uoman takana olevalla kankaalla. Jaskan armoton sormisaha irrottaa äijistä hien sahatessamme tuulenkaadoista kanootteihin mahtuvia varrenpätkiä. Yhtälailla sääliä tuntematon pikkukirves tekee halkaisemisesta ikimuistettavaa. Emme moiti Jaskaa. Pikemminkin otan vastuun itselleni, kun en vaivautunut pokasahan ja halkaisukirveen mukaanottoon. Kanooteissahan ne eivät olisi mitään painaneet. Taivas on puhjennut nyt kokonaan pilvipeitteistä ja loistaa sinisenä ympärillämme. Sateisten päivien jälkeen se voimistaa mieltä.

Yhteistyöllä saamme pian savun ja kohta saaressa leimuaa etelänmiehen valkea. Pyörittelen tulipaikalle sokeripalan mallisen kiven. Asetan kiven päälle folioon käärityn taimenen. Kypsymistä vartioidessamme Jaska tarjoaa kuivattua poronlapaa. Kuivaliha napsuu kitalaessa ja kohottaa kuin aperitiivi nälkäämme. Tunteroisen päästä nautimme odotetun taimenillallisen. Valkoviini huuhtelee suun ja jättää rintamukseen lamauttavan hyvänolon tunteen.

Edellinen sivu

Seuraava sivu

Kommentit

Kommentoi