Perhonjoesta jälleen lohijoki?

Toivossa on hyvä elää...

Kyllä siitä lohijoki tuloo. Vesi on parantunut huomattavasti ja kosket on hyvässä kunnossa. Yksi este on ainakin joen haukikannan koko, joki on täynnä valtavan kokoisia haukia jotka syövät pienet lohen- ja taimenenpoikaset. Kymmenen vuoden päästä varmasti alkaa näyttämään hyvältä jos toiminta pysyy tällä mallilla.

Koko lapsuuteni ja nuoruuteni olen Perhonjoen rannalla asunut ja kasvanut, lapsena olin kesäisin joen rannalla uistinta nakkaamassa harva se päivä... sieltä olen kalakärpäsen puremani saanutkin. Saaliit vaihtelivat aina kirjolohesta ahvenen, hauen, ja jopa nieriän kautta särkeen. Muutama vuosi sitten kävelin kotipuolessa ollessani pitkin joenrantaa ja ihailin kunnostusjälkiä joessa kotikyläni liepeillä. Jostain syystä en lähtenyt kalaan silloin, taisivat ajatukset olla muissa harrastuksissa. Pari viikkoa sitten kävin testaamassa paria uutta vapaa, lohivavan kun olen vihdoinkin saanut hankittua. Suuntasin Isollekoskelle, kun muistelin miten kaunis paikka se olikaan... sehän oli kuin lohijokea parhaimmillaan, luontaisessa kunnossa täysin koskemattomana... vavat kasaan ja rannalle, aloitin heitto-opiskeluni 15 jalkaisella lohivavalla, joka toimi kuin unelma... jossain vaiheessa meritaimenen saamisen mahdollisuus nousi mieleen, mutta pääasiahan oli heiton oppiminen oikeissa olosuhteissa. Meritaimenia ei näkynyt, mutta hauet tekivät kahdesta valkoisesta putkiperhosta totaalista silppua... kolme rajua hauen tärppiä oli illan aikana, kaikki karkasivat, mutta arvelen yhden olleen suurempaa kaliiberia, sillä 15kinttuinen LPXe taipui melkein kahvaa myöten muutaman sekunnin väsyttelyn aikana... olisi ollut kiva saada rannalle kunnon hauki. Haukikannasta kielii myöskin se, että olin seuraavana päivänä todistamassa hauenkalastus kilpailun tuloksia... kaikki toivat saaliinsa punnittavaksi, suurin hauki painoi 11 kiloa 900 grammaa, 5-10 kilon haukia kävi puntarissa useita! Kilpailun kokonais saalis ei meinannut mahtua edes auton peräkärrylle, vaikka kilpailuaikaa olikin vain muutama tunti, se kertoo aika paljon haukitilanteesta Perhonjoessa! Mutta, toivon parasta, toivon että kotijoestani saadaan vielä lohijoki... se oli unelmani lapsena ja nuorempana, että joku päivä saan kalastaa lohta tästä joesta, se on unelmani edelleen. Toivotan onnea ja menestystä hankkeen parissa työskenteleville sekä osoitan heille kiitollisuuteni, uskon että sitkeällä yrittämisellä minun, ja epäilemättä monen muunkin, unelmasta tulee todellisuutta!

M.Remell, kiitos, tuli kyynel silmään

Kyllä me suomalaisetkin viisaita osataan olla kun tarpeeksi puristetaan - helkkarin hyvä kuulla näitäkin uutisia Vantaanjoen Pepsodent -pesujen vastineeksi! Esim. Merikarvialla on menty viime vuosina hyvään suuntaan niin kyllähän nämä kotimaan paikatkin tästä rupeavat kehittymään, kunhan saadaan vaan vedet puhtoisemmiksi!

Joo oli toi hyvä tarina M.Remmell, Olisi se hyvä jos Summanjokeenkin saisi vaikka harjus kantaa suuremmaski ja kirjolohtakin voisi istuttaa.

Juu...tuon joen varsilla olen itsekkin aloittanut kalastuksen ja elämäni ensimmäiset 18 vuotta siinä lähes koskenrannalla asustellut.

Taimenet ja kirjot tuolla Kaustisen/Vetelin alueella tuntuvat pärjäävän, mutta haukikanta on suuri! Vähän epäilyttää löytyykö enään lohelle kunnon kutupaikkoja. -60 luvulla aloitetut metsien ojitukset kun ovat tuoneet runsaasti humusta jokeen ja sorakot taitaa olla vähillä. Latvajoet taitaa kyllä olla aika hyvin säilyneitä, kuten Penninkijoki, mutta sinne on matkaa ja patoja välissä.

Joen vedenlaatu kyllä on mielestäni parantunut viimeisen 10v aikana. Suurimpana syynä siihen pidät tiukentuneita säädöksiä viljelystä ja lannoituksesta. Muistan -80 luvulla kun joen vastarannalla ajettiin jyrkästi viettävään peltoon useita lietalantakerroksia talven mittaan! Kesäisin sitten joki haisi todella pahalle! Toisaalta turvetyömaiden sakolammet ovat parantuneet ja turvetuotanto muutenkin vähentynyt...tai ainakaan uusia alueita ei ole niin laajamittaisesti tehty kun 70-80 luvuilla. Ja saattaahan ne metsän ojitukset olla jo "luonnollistuneet" eli osittain umpeutuneet.

Isältäni kuultuna perimätitetona voisin kertoa että joskus 50- luvulla kun Kaitforssin patoa ei ollut ja Kaustisen voimalan pato oli rikkoontunut kevään tulvissa oli Vetelin Heikkilänkoskesta kesäkuivilta löytynyt kaksi merilohta. Olivat jääneet myllyn pyöriessä pääuoman kuivaaviin lätäköihin. Pienempi oli ollut jotakin 80kg ja isompi yli 20 kg!!! Isomman lohen kuulemma osti silloinen kunnanlääkäri Suurkari.
Saman myllyn liepeillä oli ilmeiseti pitkään säilynyt oma taimenkanta, siinä kun ei saanut kalastaa, paitsi mylläri salaa .

No kuitenkin onnea yritykselle!

No mutta se penninkinjokihan on siä meijä mettä mailla.

Mikaelt tuossa edellä mainitsi kutualueiden puutteen, jokea on yritetty kunnostaa jo usean vuoden ajan ja käsittääkseni joki on kunnostettu kauttaaltaan, eli soraikkoja on tehty, eriasia on sitten se miten pian ne umpeutuu kun nuo juoksutukset on mitä sattuu.