Itämeren jokien lohenpoikasia kuollut M74-oireyhtymään edellisvuosia enemmän

Vastakuoriutuneita lohenpoikasia tappava M74-oireyhtymä on heikentänyt huomattavasti Itämeressä syönnösvaelluksen tekevien Pohjanlahden jokien lohikantojen luontaista lisääntymistä 1990-luvun alusta lähtien. Vuosina 2003-2005 M74-tilanne oli pitkästä aikaa hyvä; poikasten M74-kuolleisuus oli alle viisi prosenttia eli yhtä vähäistä kuin ennen 1990-luvun alkua. Nyt kuolleisuus näyttää kuitenkin taas olevan kasvussa. M74-oireyhtymän syy ei ole selvinnyt, mutta sen ilmenemisellä on selvä yhteys mädin pieneen tiamiinin eli B1-vitamiinin pitoisuuteen.

Lohen merikalastusta säädellään kansainvälisin sopimuksin. Lisäksi kansalliset rannikkokalastusrajoitukset ovat varmistaneet, että lohia on päässyt kudulle. Suuri kudulle pääsevien emokalojen määrä voikin kompensoida suurta M74-kuolleisuutta. Rajoitusten tiukentaminen 1990-puolivä­lin jälkeen on epäilemättä koitunut pelastukseksi M74-oireyhtymän vaivaamille Perämeren lohikannoille.

Luonnonkudusta peräisin olevien emolohien osuus oli Simojoen emopyyntiaineistossa vuosina 1994 ja 1995 noin 60 prosenttia, mutta on vähentynyt tasaisesti siitä lähtien. Suurelta osin sen vuoksi, että M74-oireyhtymä oli voimakkaimmillaan 1990-luvun alkupuolella ja keskivaiheilla. Vuosina 1998–2000 luonnonkudusta peräisin olevien emojen osuus oli pienimmillään, ainoastaan 3–4 prosenttia. Vuonna 2001 luonnonkudusta peräisin olevien emojen osuus kasvoi yli 20 prosenttiin ja vuonna 2002 yli 40 prosenttiin. Luonnontuotannon kasvu voidaan laskea erityisesti sen ansioksi, että 1990-luvun puolivälin jälkeen rannikkokalastuksen aikarajoituksia tiukennettiin voimakkaasti, mutta M74-oireyhty­mä oli myös keskimäärin lievempää. Vuosina 2003 ja 2004 Simojokeen nousseissa lohissa luonnonkudusta peräisin olevien emojen osuus oli yli 80prosenttia; osuuden kasvuun ovat vaikuttaneet niin istutusten vähentäminen kuin istukkaiden luonnonlohia huonompi selviytyminen meressä.

Tornionjoki ja Simojoki ovat ainoat Suomen alueelta Itämereen laskevat lohijoet, joissa lohi tällä hetkellä lisääntyy luontaisesti. Istutuksia näihin jokiin ei enää tarvitse tehdä, ellei lisääntyminen jälleen heikkene M74-oireyhtymän tai kalastuksen voimistumisen vuoksi. Kuitenkin lohia istutetaan muihin Itämereen laskeviin jokiin siinä määrin, että yhä noin kaksi kolmasosaa Itämereen tulevista vaelluspoikasista on istutuksista peräisin. Valtaosa Itämeren vaelluspoikasista tulee Pohjanlahden alueelta, ja Tornionjoki ja Kalixjoki ovat tärkeimmät lohen luonnontuotantojoet.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) on seurannut laboratoriossa tehtyjen koehaudontojen avulla Perämereen laskevien Simojoen, Tornionjoen ja Kemijoen lohien ruskuaispussipoikasten M74-kuolleisuutta ja M74-emojen osuutta. M74-oireyhtymän voimakkuus vaihtelee emokohtaisesti samanakin vuonna: joidenkin lohiemojen kaikki jälkeläiset kuolevat, joidenkin jälkeläisistä kuolee vain osa ja joidenkin jälkeläiset ovat kaikki normaaleita.

Lisätietoa tutkimuksesta ja M74-oireyhtymästä.

Lähde: RKTL

Tunnus: Jos sinulla ei ole tunnusta, ole hyvä ja rekisteröidy.

Salasana:

Liitetiedosto:

Tiedoston kuvaus:

---

Olethan tutustunut Perhorasian sääntöihin?