admin, lisätty 11.11.2006 11.37
#
Enää alle kymmenessä Suomen Itämeren puoleisessa jokivesistössä on jäljellä luonnonvarainen meritaimenkanta, ilmenee Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen meritaimenen seurantatutkimuksista, jotka toteutetaan vuosittain sähkökoekalustuksin. Syksyllä 2006 meritaimenen luonnonpoikastiheydet olivat vain alle kymmenesosa jokien arvioiduista tuotantokyvystä. Ilman tehokkaita hoitotoimia meritaimenkantojen häviämisriski on erittäin suuri. Vain Ingarskilanjoessa poikasmäärät ovat monipuolisen hoitotyön tuloksena kääntyneet nousuun.
Suomenlahden alueella alkuperäiseksi arvioitu meritaimenen luonnonkanta on jäljellä kuudessa joessa, ja kaikkien niiden tila on uhanalainen tai kriittinen.
Ingarskilanjoen meritaimenen luonnonkantaa tuetaan vuosittain istutuksilla. Joen kunnostus- ja hoitotyö tuottaa tulosta, sillä syksyllä 2005 ja 2006 joen pääuoman koskissa on pitkästä aikaa havaittu luonnonlisääntymistä ja aiempaa suurempia poikastiheyksiä.
Mankinjoella löytyi syksyllä 2006 myös suunnilleen edellisvuotta vastaava määrä taimenen luonnonpoikasia.
Sipoonjoen sivupurojen koealoilta ei tavattu ollenkaan taimenia syksyllä 2004, ja vuosina 2005 ja 2006 niitä tavattiin vain yhdeltä koealalta.
Selkämeren rannikolla meritaimenen luonnonkanta on jäljellä vain Isojoessa, jossa sitä tuetaan vuosittain poikasistutuksilla. Taimenen poikastiheydet ovat olleet Isojoessa viime vuosina huolestuttavan alhaisia ja kanta on erittäin uhanalainen. Syksyllä 2006 kesänvanhoja luonnonpoikasia oli koealoilla jonkin verran edellisvuotta enemmän. Luonnonkannan häviämisriski on hyvin suuri, jos poikastuotantoa ei saada käännetyksi nousuun.
Perämeren eteläosaan laskevassa Lestijoessa taimenen luonnonlisääntyminen on satunnaista ja taimenkannan säilyminen on nykyisellään epävarmaa. Jokeen on istutettu yksivuotiaita jokipoikasia pääuomaan ja esikasvatettuja poikasia sivupuroihin. Taimenen kesänvanhoja luonnonpoikasia on löytynyt pieniä määriä joistakin alaosan koskista vuosina 2002–2005, mutta syksyllä 2006 niitä ei tavattu lainkaan.
Tornionjoen meritaimenkannat ovat uhanalaisia ja sivujokien taimenkantoja on tuettu jokipoikasistutuksin. Sivujokien luonnonpoikastiheydet olivat kasvussa vuoteen 2003 saakka, mutta syksyllä 2006 ne olivat alhaisia jo kolmantena peräkkäisenä vuotena.
Vähäistä luonnon lisääntymissä myös muutamissa muissa joissa
Vähäistä luonnonlisääntymistä on myös eräissä muissa joissa, missä kannat ovat todennäköisesti sekoittuneita tai siirrettyjä.
Vantaanjoessa meritaimen lisääntyy satunnaisesti alaosan koskissa ja muutamissa sivupuroissa. Vuosina 2004–2006 useista pääuoman koskista on löytynyt pieniä määriä kesänvanhoja poikasia.
Kymijoen koskikoealoilta on tavattu vuosittain meritaimenen kesänvanhoja luonnonpoikasia.
Espoonjoella löytyi myös syksyllä 2006 taimenen luonnonpoikasia.
Merikarvianjoessa ja Kiiminkijoessa on todettu vuosittain meritaimenen pienimuotoista lisääntymistä.
Ilman tehokkaita hoitotoimia meritaimen voi hävitä
Suurin uhka meritaimenen luonnonkannoille on kalastus meressä, erityisesti Pohjanlahdella. Naaraat saavuttavat sukukypsyyskoon (60–65 cm) yleensä vasta kolmen merivuoden jälkeen. Vain erittäin harvat naaraat pääsevät palaamaan merestä kudulle kotijokeensa, koska suurin osa taimenista pyydetään jo ensimmäisen merivuoden aikana. Luonnonkantojen tila on erittäin epävakaa ja niiden häviämisuhka on suuri, ellei nykyistä kalastuskuolevuutta meressä alenneta kalastuksen säätelytoimia tehostamalla, kuten verkkojen silmäkokoa kasvattamalla. Jokialueella meritaimenkantojen tilaa parantaisivat muun muassa kunnostukset, kalaportaat ja vesiensuojelutoimet.
Lue koko juttu.Lähde: RKTLVia: Perhokalastajat.net