Vantaankoski (Vantaa) | 21.6.2005 16:40

No niin...kaunis keskiviikko päivä ja elämäni toinen perhoreissu edessä. Suuntasimme kaverini Hexenin kanssa töiden jälkeen vantaankoskelle. Aluksi sää oli helteinen ja aurinkoinen. Aloitimme kalastamisen niskalta. Itse vielä kertailin miten sitä perhoa oikein heitetään. Hexen aloitti välittömästi tehokalastamisen. Puolentoista tunnin heittelyn ja pienten sinttien jälkeen Hexenillä nasahti. Niskan tuntumassa haukkasi kuulapäänymfiin varsin pirteä kaveri. Kirjoloheksi se osoittautui ja helpolla ei itseään haaviin päästänyt. Kirre otti raivoisia spurtteja ja lopulta lähti vetämään noin kaksikymmentä metriä alavirtaa myöten, jonka jälkeen hapoilla ollut kala oli helppo haavita. Pituutta komistukselle oli kertynyt 52 senttiä ja painoa oli reilu kaksi kiloa. Ei muuta ku autolle, perkaamaan ja kylmään.

Perkaamisen jälkeen palasimme takaisin ja siirryimme hieman alempaan virtaan. Heittelimme koko ajan hiljalleen alaspäin edeten. Tunnin kuluttua sillan alla tunsin tärpin. Tein vastiksen ja luulin aluksi, että jälleen oli jonkinlainen pikkukala kiinni. Kun kelasin kalaa itseäni kohti, lähti se vimmatusti vetämään kohti pohjaa. Sanoin kaverille, että onpa ärhäkkä pikku veijari. Kala kävi pinnassa hieman polskahtamassa jolloin havaitsin sen kirjoloheksi. Hexen oli noin viisi metriä alempana haavin kanssa, joten ohjasin kalan sinne päin. Vasta haavin noustessa ylös näin, että ihan mukavan kokoinen jöllykkä sieltä nousi. Pituutta sille oli kertynyt noin 45 senttiä ja painoa noin puoltoista kiloa. Elämäni ensimmäinen otettava kala oli näin ylhäällä. Veimme kalan autolle ja perkasimme sen.

Seuraavaksi siirryimme alakoskelle, jossa ei enää suurempia tärppejä tullut. Kuitenkin hymyissä suin pakkasimme kamat ja lähdimme ajelemaan kohti helsinkiä.