Lähdin mukaan Syrjäsen Laurin pitämälle lohikurssille Ylä-Tenolle. Meitä "opetuslapsia" oli mukana seitsemän hengen ryhmä ja itse olin ekaa kertaa mukana.
Maanantaina rauhoiutksen päätyttyä vedettiin löysät pois Fierranjoella, vähän kuin lämmittelynä. Kova tuuli haittasi heittoa, mutta Late onnistui saamaan n. kiloisen harrin ja mulla oli joku epämääräinen äkillinen siiman pysähdys. Oltiin siinä n. klo 23 asti, kunnes lähdimme Jannen kanssa kokeilemaan harria Akukosken niskalta. Pintakäyntiä oli vähän, mutta yhden 43cm harjuksen onnistuin saamaan.
Tiistaiaamuna lähdettiin Dalvadakseen. Kamala helle koko päivän, mutta apinan raivolla hakattiin. Jossain vaiheessa kyllästyin ja lähdin heittämään harjusta jonkin matkaa ylemmäksi. Sieltä sain 4 harjusta, n.30-39cm. Mutta tietysti alempaa oli sillä välin vedetty Matin toimesta ylös kurssilaisten ensimmäinen titti. Itselläni meni myös lohen heittelyksi ja yhdessä vaiheessa sitten tärähti, klassiseen Green Highlanderiin. Kala tuli ensin vastaan rauhallisesti, mutta sitten se "heräs". Muutamassa sekunnissa lähti 30 metriä narua, ja kivaa oli! Kala pyyteli välillä siimoja mutta sain sen kumminkin aika lähelle rantaa ja olisin jo yrittänyt sitä maihin, mutta kala oli eri mieltä... irti prkl! Lopetin päivän kalastuksen siihen, ei sais mennä mokaileen näitä kerran-vuodessa-tilaisuuksia.
Kolmantena päivänä lähdimme illalla Haukikallion koskelle, josta sain ainakin yhden varman tittitapahtuman. Muillakin taisi joitakin tapahtumia olla, eivät vain kiinni jääneet. Taas lähdin pikkukepin kanssa säheltämään alapuoliselle suvannolle, sieltä tuli 3 harjusta, yhden 36 senttisen koppasin mukaan. Seassa tuikki todellisia mörköpurje-eviä.
Neljäntenä päivänä lähdimme taas aamulla Tsulloveijokisuulle yrittämään. Lohivermeisiin sain kaksi tapahtumaa, toinen pintabomberiin, molemmat tosin taisivat olla vain isoja harreja. Näin ylempänä muutamia tuikkeja ja lähdin sinne pikkukepin kanssa. Yhden n.35cm siian sain ja parin karkuutin.
Lohitapahtumia kuitenkin meidän porukalle tuli täältäkin. Jussi sai yhden titin ylös, Lauri ja Ari karkuuttivat parin sekunnin kättelyn jälkeen.
Lupa loppui klo19, mutta otimme Jannen kanssa vielä uuden luvat heti perään ja lähdimme vartavasten harjuksien ja siikojen perään.
Löysimme aivan taivaallisen kalapaikan. Parinsadan metrin pituinen suvanto, jonka yläpäässä oli hiukan voimakkaampivirtainen nielu. Kalaa oli satoja, ellei jopa tuhansia. Jatkuvalla syötöllä joka puolella pinnassa.
Hidasvirtaisen osan kaikki kalat taisivat olla siikoja, koska niitä kävi siiman päässä varmasti useita kymmeniä, mutta lähes kaikki pääsivät irti ennemmin tai myöhemmin. Viisi niitä siitä vain sain. Kovemmassa virrassa oli sitten pelkästään harjuksia, niitä taisin siitä kymmenisen kappaletta saada, vain pari alamittaista.
Reissun hienoin kalapäivä, loppuajan saikin sitten käyttää kunnolla lohestukseen.
Viidennen päivän iltana Torvikoskelle. Melko hiljaiselta vaikutti. Itse sain yhden smoltin ja kohtalaisen täräyksen putkiperhoon. Muilla ei tainnu mitään suurempia tapahtumia olla, harreja ja smoltteja. Kosken alaosalla pomppi meritaimenia.
Viimeinen päivä tahkottiin apinan raivolla Outakoskessa jumalattomien koskikärpäsparvien keskellä. Lauri karkuutti lohijalan, Arilla ainakin yksi varma lohitärppi. Muut saivat harjuksia ja smoltteja, itse yhden jälkeen mainitun luvan viimeisellä laskulla.
Eipä tullu tänä vuonna lohnaketta ylös asti, mutta ensi vuonna otetaan revanssi. Todella mukava reissu muuten.
The End
Kovalla yrityksellä olette näköjään yrittäneet lohta. Harmi kun ei sattunu tulee. Näytti olevan aivan mainiot kelit teillä.
Mistäs minä tietäsin kuinka monta nuorta koko Tenolla oli, mutta mää olin meistä varsinaisista kurssilaisista ainoa alamittanen.
Lähes kaikki harrit tuli 12-14 koon ruosteen ruskealla foamiklinkillä. Muutama toki perinteisellä "reddägillä".
Katos, katos. Ollaan menossa tuossa heinäkuun lopulla tenojokivarteen, ja just akukoskelta meinasin jos sitä pari harria sattus ruokakalaks saamaan. Pitääpä mainitsemiasi perhoja muutama askii sitoa.
Varmaan elämääkin hienompi fiilis pidellä ite sidotussa klassisessa kunnon kalaa =). Miten muuten, matkasitko iskän kyydillä ja/tai oliko järjestetty joku kuljetus lähimmästä junayhteydestä tms. ?
"Kunnon kala" oli kylläkin titti, mutta olisi siitä silti ennätys muodostunut Viime vuotinen Tenotitti oli nimittäin vieläkin kärkisijalla.
Iskä ei ollu reissussa ollenkaan, mentiin parin muun kurssilaisen kanssa yöjunalla Rovaniemelle ja sieltä huristeltiin automobiililla perille. Takasintullessa sama show.
Moro Visuli ! Tuossa Dalvadaksen kuvassa näkyy noi patopukit vasemmalla, ja niiden alapuolella on hyvä monttu. Tuliko siitä yhtään kalaa ? Itte sain viimevuonna siitä kolme kalaksi luokiteltavaa.
Kyllä monttu hyvä on, siitä tuli Matin kala. Lauri sitä puhuikin, että olit patojen vierestä huiskien ensimmäises saanut Sama vanha roikotuspuukin oli vielä pystyssä
Oma karkiokala ei siitä montusta tarttunut, vaikka sitä melko tarkasti ronkinkin. Tälläs siitä n.100 metriä alaspäin.
Vielä olis kysymys Visalle, eli tarvitsiko miten pitkälle heittää että perhon kalan näkyville sai? Meinaan vaan että itellä heittotaidot vielä kohtalaisen alkeelliset (larvastan, heh ) ja lisäksi luokkaa liian raskas siima, joten ei välttämättä maksimipituuksia hätyytellä. Jos en sitten uutta siimaa kerkeä ostaa. Kiitti jo etukäteen.
Ps. Ens torstaina startti
Riippuu varmaan aika paljon rannan profiilista kuinka pitkällä kalat on. Jos ranta on jyrkkä niin kalaa saattaa olla ihan rannan lähellä. Ite ainakin jouduin heittämään aika pitkälle, että sain tärppejä, mutta kyllä aika suuri osa tapahtumista taidettiin saada ihan inhimillisen matkan piästä
Meinasin lähinnä tota akukoskea, että miten pitkän matkan päästä (pääsääntöisesti) kaloja saitte? Tarvisko kahlata? Millanen ranta/pohja? Oisko kuvaa paikasta? Taas_muutama_kysymys, mutta jos jaksat vaikka muutamaan vastata niin olen tyytyväinen
Ai tarkotit varmaan siis noitten sikojen ja harrien olinpaikkoja Siiat oli kyllä aika kaukana, että väh. vyötäröö myöten sai mennä, joissakin paikoissa niin pitkälle kun kahlarit riitti Harrit oli sitten siellä ylempänä ihan helposti tavoitettavissa.
Tossa vielä kuva siitä paikasta, kaveri kalastaa ylhäällä siellä harrialueella. Siitä alaspäin oli siikamestat.
Tässä vaiheessa suvanto oli jo lähes täysin hiljentynyt siikatuikeista | |
Ylä-Teno 2005 0302.JPG (130.0 KT) |
Oliko miten vaikea kahlata tuolla, ts. kuinka kova virtaus? Ja jos viitsisit vielä pari ottipaikkaa paljastaa.. .
Kyllähän Tenon pohja on todella hyvää kahlattavaa, riippuu ihan paikasta kuinka syvälle pystyy kahlaan, joissakin virtapaikoissa polvensyvyinen vesi on se max. kahluusyvyys.
Tää paras ottipaikka on Akujokisuun alapuolella ehkä joku 300-400 metriä. Toinen kokeilemisen arvoinen harripaikka on sitten ainakin se Dalvadaksen suora, ennen koskea.
Ja kyllä ne parhaat paikat huomaa heti siitä tuikkimäärästä
Olethan tutustunut Perhorasian sääntöihin?