Allekirjoittaneen ensimmäinen reissu Tenolle, ja kolmannella luvalla ajattelin, kun olin Dalvadaksesta, tuttavallisemmin Dallasista kuullut juttuja paljon, ja kun televisiosarja Dallasissa JR oli iso kiho, ja kun nimikirjaimet osuvat vielä yhteen, niin...JR goes Dallas. Jos vaikka öljysopimus muuttuisi tuottoisaksi lohidiiliksi.
Syrjäsen Laurin vanavedessä tein laskua, kun sisäkaarteen peilistä tarttui kala. Ensin luulin harrin tarttuneen, mutta pari metriä siimaa sisään saatuani reilu repäisy siimassa kertoi iloisen uutisen: lohi kiinni!
Alla oli jo neljä menetettyä lohitapahtumaa: 2 tittiä irtosi lyhyen väsytyksen jälkeen Alakönkään särkillä, yksi iso tälli Utskoskessa ja reippaasti toistakymppisen karkuutus siimakatkon myötä Yläkönkään keskimmäisessä koskessa.
Alkoi olla jo paineita, kun kaverit selän takana vannottivat minua olemaan karkuuttamatta kalaa, jota aluksi uitin tittinä, sillä sen verran oli vastustaja rauhallinen.
Vasta saadessani kalan aivan rantaveteen, näime sen olevan hieman suurempaa kaliiberia ja vasta Antin napatessa kalan tyylipuhtaasti pyrstöstä rannalle, saatoimme todeta kalan todellisen koon. Alkuarviot liikkuivat hieman yli 4 kilon, mutta lopulta Seitalan puntarilla saimme todeta 5 kilon menevän vihdoin omalla kohdallani rikki. Veret laskettuna ja 3 tuntia myöhemmin punnittuna painoksi saatiin todeta parikymmentä grammaa yli 5 kiloa.
Kyllä nimittäin helpotti, kun lohi makasi Dallasin rantakivillä. Oma lohiennätys kerralla reilusti triplautui (edellinen viime syksyinen Marikarvian titti), ja samalla suurin koskaan perholla saamanai kala.
Lauri kertoi myöhemmin itsellään olleen juuri samassa paikassa tapahtuman. Jos vaikka oli sama kala?
Loppureissulla sain Torvikoskesta useamman 4-kympisen harrin, joista suurin 44cm. Yhtä kookasta, reilua puolimetristä uitin pari minuuttia tittinä, kunnes mokoma hyppäsi, paljasti oikean lajinsa ja sai samalla putkiperhon irti. Mielenkiintoista oli huomata, että ainoa perho johon harrit Torvikoskessa ottivat, oli liki 10cm siivellä varustettu putkiperho.
5 luvan aikana tuli koettua ja nähtyä koko Tenon ilmasto lumisadetta lukuunottamatta. Oli nimittäin hellettä ja sitten viimeisenä yönä Outakoskella tuuli aivan pirusti, satoi vettä ja oli +5 astetta lämmintä...
Dallasin lohta ja Torvikosken harreja lukuunottamatta kalaa tuli heikosti. Antti sai Utskoskesta pari 4-kymppistä harria ja Hemmolle taisi kertyä puolenkymmentä alamittaista harria.
Mutta kipinä upeista maisemista ja joen vielä upeammista kaloista syöpyi mieleen lähtemättömällä tavalla. Lupasinkin jo Seitalan Jupelle palata ensi kesänä...
No perskules, onnittelut nyt vielä kerran reissusta! Oli kyllä onnistunut JR goes Dallas, heh.
Ja nätti on kalakin. Olis ollu kyllä mukavaa kiskoa itekin tollanen kuiville
Pakko kysyä, mistä päin Utskoskea kaverisi sai nuo nelikymppiset harrinsa? Yksi lupa heitettiin itsekin tyhjää, ja tutut jäi viikoksi heittämään tyhjää utskoskeen tuossa 18. päivä. Lohi on kyllä komea, onnitteluni.
voi että jollai voi olla hyvä kalaonni. onneks olkoo vaan. ite oon käyny tän kesän aikana kerran tenolla ja kaks kertaa torniossa ja ei lohen lohta alkaa vähitellen ottaa kalloon tuo kalastus. mut eiköhän sitä ens kesänä taas
Antti sai harjuksensa kosken alaosasta, ihan tarkkaa paikkaa en osaa sanoa. Kertoi vain saaneensa ne "kosken alta".
Jep. Mimmosilla naruilla viskoitte? Itelläni oli kellu-amppari ja siinä intterikärki. Mikäs perho antoi eniten tapahtumia ja mikä perho tuossa kuvassa on? Vähän runnellun näköinen jostain kumman syystä.
Siimana itsellä Scierran täysmittainen kelluva, johon vaihdettavat 3,6 metrin kärjet. Käytin kärkiä interistä fast sinkiin. Kerran käytin jopa itse rakentamaani 8 metrin fast sink-kärkeä, mutta lohen saadessani käytössä oli low sink.
Ampumapäät olisi olleet, ainakin tuolle Fenwickin vavalle parempia.
Perho tuli sidottua samana aamuna Yläkönkäällä. Eipä ole nimeä, mutta resepti:
Koukku: Mustad nro 10 kolmihaara
Perä: punainen villalanka
Runko: kultainen flashabou dubbing
Kierre: soikea hopea
Häkilä: oliivivihreä (sekä runko, että kurkkuhäkilä)
Siipi: ruskea karhu vahvasti harjattuna
Saattaa muistuttaa jotain tunnettua lohiperhoa, mene ja tiedä.
Tapahtumia tuli oikeastaan tasaisesti eri perhoihin, ei voi sanoa, että oli joku selvä ykkönen. Mutta tummasävyiset, pienehköt perhot toimivat parhaiten.
Mustasiipiseen putkeen kultaisella rungolla ja punaisella kurkulla, tuli loppureissusta tapahtumia useita, mutta nekin harreja kaikki.
Kiitos Sami. Noi housut on Keeperit, ei Visionit. Samoilta kyllä näyttävät.
Eipä ole tullut käytyä Merikarvialla juhannuksen jälkeen, kun on niin vähän ja lämmintä vettä.
Olethan tutustunut Perhorasian sääntöihin?