Nivakosket, Kuhmo | 3.8.2005 19:37

Lähdimme 27.7.2005 työporukan kanssa kalaan nivakoskille Kuhmoon. Oppaanamme toimi kaksi kuhmolaista kaveria jotka ovat nuorina kalastelleet kuhmon paikkoja.

Töistä päästyämme pääsimme liikkeelle ja käänsimme nokan kohti Kuhmoa, edessä oli n.600km kuumaa asvalttia. Puolessa välissä matkaa huomasimme että emme ensimmäisenä iltana pääsisi kalastamaan, kello oli yhdeksän ja matkaa vielä n.300km. Masentuneena avasin olut pullon ja rauhotin itseni. Perillä, kello 00:00. Saunaan, uimaan ja nukkumaan.

Herätys klo.0400... tai ainakin piti olla. Kaverin herätys kello oli sanonut sopimuksen irti. Itse heräsin jostain syystä puoli kuudelta... mitä ihmettä mitä kello on!!! Nousin ylös ja herätin muut. Aamupalan jälkeen koskille selvisi kaksi miestä kuudesta. En tiedä oliko sauna vienyt miehistä voiman vai mikä :)

Aloitimme heittelemään niskalta alaspäin montut ja peilit. Ei mitään... muutama särkikala ja ahven... mitä missä on kalat oliko kuuma ilma tehnyt tehtävänsa, ilmeisesti. Alas päästyämme kalastelin möljältä kiven taustoja. Aurinko alkoi paistamaan joen pohjaan. Sitten ensimmäinen kala havainto, taimenen pyrstö näkyi kiven takana n.40cm syvässä vedessä. Uitin Black & peacock spideriä aivan kalan nokan edestä muutaman kerra ja sitten se kävi kiinni. yksi isompi pamaus ja taimen pyöri kiven takana eikä lähtenyt mihinkään. Mikä kalaa vaivasi, muutama minuutti ja kala oli haavissa. Ei mikään ihme ettei kala jaksanut pistää vastaan. Todennäköisesti iso hauki oli maistanut taimenta. En viitsinyt päästää raukka parkaa takaisin jokeen kun oli itsensä niin pahaan kuntoon saanut. Savustus pöntössä sen paikka tulisi olemaan. Kalalla oli pituutta 53cm ja painoa 1,3kg, laiha poika.

Päivällä ja illala ei tapahtunut itsellä mitään. Kaveri sai niskalta uistimella samanpituisen mutta 200g painavemman. Istareita molemmat. Olivat torstaina istuttaneet, en tiedä oliko saaliimme uusia istareita vai vanhoja. Niskalla näkyi useita isoja taimenia yli 50cm ja 60cm taimenia uivat ihan metrin päässä mutta ei niille kelvannut mikään minun perhoista.

Seuraavana aamuna ei mitään, eikä päivällä. Illan hämärissä kokeilin päivällä sitomaani ykköstappajaa, kuulemma kuhmolaisten käyttämä takuu harjus perho. Heittelin niskalla päävirtaa. Siloin paukahti keskeltä virtaa, kala lähti alavirftaan ja suuntasi suusiin kuohuihin ja ränniin. Jarrua isommalle ja ohjasin kalan lempeämpään virtaan ja annoin löysää. Kala lähti nousemaan minua kohti ja ui jalkoihini ja siittä haaviin, kiitos! Nätti harjus, arvion mitaksi yli 35cm ja ajettelin että se on ensimmäinen mitta harjus minulle, ja se saisi myös uuden rusketuksen pöntössä.
Sinä iltana poltin palkinto sikarin ja fiilistelin joen reunalla, enkä pahemmin perhoa kastellut.

Viimeinen aamu, ylös ennen neljää ja joelle. Ei mitään mainitsemisen arvoista. Reissu olisi pian ohi ja tällä kelillä porukan yhteis tulos oli 4 yli 50 cm taimenta ja harjus, plus tietenkin ne lukuisat karkuutukset joita perhomies aina kokee. Matka oli hyvä vaikka vesi oli lämmintä ja sitä oli vähän. Suosittelen paikkaa silti.

Hauskaa oli, Terveisiä Samille,Juhalle,Mikolle,Tomille,Eetulle ja viimeisimpänä tulleelle jarille. Ens vuonna taas porukka kokoon ja johonkin.