Kaitum | 7.8.2005 12:00

Koitanpa veistellä tänne pienen tarinan reissustamme Kalixjoen latvahaaralle, Kaitumille 1.-7.8.2005.

Alunperin oli tarkoitus lähteä koluamaan lainion latvavesiä. Sattumien kautta suuntasimme kuitenkin edellämainitulle joelle. Nelihenkisen porukkamme oli tarkoitus nousta jokea ylös kahdella intiaanikanootilla. Autolla pääsisi kaitumin kylään asti.

MA 1.8
Neljältä aamulla suunnattiin golfin nokka Rovaniemeltä kohti länsinaapuria."hyvässä kuumeessa" kellään ei vaivannut lyhyeksi jääneet yöunet.Ajoimme Aavasaksan ja Ylitornion kautta Jällivaaraan, jonka turisti-infosta ostimme jällivaarakortit viikoksi(175kr).Luvalla saisimme kalastaa Kaitumin kylästä kymmeniä kilometrejä ylöspäin. Loppumatkalla kävimme vielä katsomassa Killingifalletin kuohuja. Kyseiseen koskeen päättyy useimpien lohien nousu Kaitumjoessa, vain voimakkaimpien jatkaessa kohti rauhallisempia kutupaikkoja.

Puolenpäivän aikaan saatiin kanootit vesille ja matka kohti (mukana olleille) tuntematonta saattoi alkaa. Turisti-infosta ostamamme, lähinnä koskimelojille suunnattu opaskirjanen, kertoi hyvin mitä oli odotettavissa.Kaitumin kylästä ylöspain olisi pitkä jokiosuus, jossa pudotuskorkeutta on varsin vähän. Laiskuuttamme olimme varanneet mukaan 2hp perämoottorin. "Katamaraanialuksemme" vaihtoi maisemaa varsin mukavasti, jaksaen nousta kohtuu kiivasvirtaisia nivojakin ylös ongelmitta. Kivikkoisten koskien ylöspääsy vaati kuitenkin rantautumista, ja kanoottien hinaamista köysien avulla ylöspäin. Paikoin jopa kuivan maan kautta.
Ensimmäisillä koskilla tapasimme vielä kalastajia, mutta jo parin tunnin nousun jälkeen ihmiset jäivät taakse. Monta upeaa koskea ohitettiin siimoja uittamatta. Tarkoitus kun oli nousta ensin niin ylös kun intoa riittää, ja palatessa sitten kalastaa mielenkiintoisiksi todettuja paikkoja.

Aurinkoisen päivän päätteeksi saavuimme kahdeksan kilometriä pitkän suvannon yläpäähän, Kaamaskoskelle. Pystytimme leirin joen pohjoisrannalle, korkean hiekkaisen törman päälle. Mitä tuulisempi paikka, sitä vähemmän pieniä, kimeästi laulavia kavereita.
Ja eihän siinä kerennyt kun pari leipää pahimpaan nälkään ja kahluuvermettä päälle. Väsymyksen takia illan kalastusrupeama jäi kuitenkin varsin lyhyeksi. saldona yksi 40cm harri. Nukkumattia ei tarvinnut sinä iltana kenenkään huudella..



TI 2.8

Aamutoimien jälkeen joelle selvittyäni, päivä oli jo kerennyt yli puolenvälin. Aurinko paisteli poutapilvien lomasta, kun kaverin kanssa siirryttiin kanootilla vastarannalle.
Joen ylittäminen kahlaamalla ei käynyt päinsä missään kalastamallamme alueella. Leveyttä leirimme kohdalla oli noin 60 metriä.
Pienen rupeaman jälkeen siiman päässä pyristeli ensimmäinen mitallinen taimen. Ilokseni totesin tämän varsin virkeäksi veijariksi. virne suupielessä laskin pari senttiä mitan ylittäneen pilkkukyljen takaisin veteen, toivoen jälleennäkemistä muutaman vuoden kuluttua.
Siirryimme kosken niskalle, jossa Kaveri teki varsin mielenkiintoisen havainnon. Inhimillisen heittomatkan päässä pintoi pari oikeata porsasta, näyttäen palan selkää ja pyrstöä jokaisella pintakäynnillä. Siikoja.
Tästä alkoi hermoja koetteleva rupeama. Kaveri sai jo alku vaiheessa toisen kalan nousemaan viistätettyyn nalle puhiin, kuitenkaan tartuttamatta kalaa. Noin parin tunnin kuluttua, useiden perhojen jälkeen, oli kaverin superpupassa kala kiinni. 39cm siika oli tälläkertaa työvoitto, isompien edelleen ilkkuessa meille tasaiseen tahtiin.

Ainut keino saada kala nousemaan perhoon oli heittää keskelle tuikkirengasta juuri kun kala oli käynyt pinnassa. Tämä varmaankin siitä johtuen, ettemme tarjonneet niille "juuri sitä oikeaa". Loppua kohden pidin siimaa koko ajan ilmassa viimeksi havaitun tuikin suunnalla ja odotin että kala kävisi uudelleen pinnassa. Palkkioksi tästä puutunut heittokäsi.

Olimme huomanneet niskalla, aivan rannan tuntumassa valtan montun. Kaveri upotti kyseisen montun pohjalle meppsin ja sai kuin saikin yhden näistä isommista siioista ylös. 50cm 1080g. Olimme kuitenkin varmoja että muutamat tuikkineet yksilöt olivat olleet vielä reilusti isompia.

Myöhään illalla palasimme takaisin kosken alle. Illan hämärtyessä saimme ensimmäiset viitteet kosken loppuliu-ussa lymyävistä isoista taimenista.

Heitin illan viimeisiä heittoja kun tunsin siiman päässä jotain normaalia raskaampaa. Jarru ulvahti kimeästi kalan ottaessa ensimmäisen syöksynsä poikkivirtaan. Kolme silmäparia mittaili eväkästä sen noustessa lähes metrin korkeuteen ilmaan.
Sitten vielä yksi syöksy takaisin ottipaikkaan ja naps, 0,17mm peruke ei enempää tarvinnut. Hetken siinä sitten hiljasta poikaa..
Kalan mukana mennyt perho oli ainut laatuaan. Joten saatuani toimintakyvyn takaisin, suuntasin suoraan kotaan sitomaan uusia tulevien päivien varalle.

Nukkumaan mennessä vielä mittailin mielessäni karannutta taimenta,, oli se ainaki kolmikilonen...;-)


KE 3.8

Heräsin jalkojen paleluun.
Oli tullut reilusti vettä, vähän sisällekkin ja pussi osittain märkä. Lämmintä päälle ja aamutoimiin. Edellisillan tapahtumat muistaen virittelin kasiluokan kepin toimintakuntoon. Ajattelin että nyt menen kalastamaan työvoittona sen ison kalan..

Kovimman sateen tauottua hiiviskelin metsän kautta kosken alle ja rupesin varovasti ujuttamaan siimaa virran reunoihin. Kun siimaa alkoi olla ulkona sopivasti, rupesin hiljalleen askel asleleelta perkkaamaan loppuliukua.

Yllättäen, vain muutaman heiton jälkeen tunsin siimojen kiristyvän. Ensimmäinen syöksy alavirtaan vei jo pitkän siivun oranssia pohjasiimaa. Kahlasin nopeasti rantaan ja kalan perään. kymmenen minuuttia ja taimen oli haavissa. kristallin kirkas 53cm 1.6kg. Tuntui hassulta, kun oli varautunut pitkään rupeamaan. Tyytyväisenä palasin leiriin ja päiväunille, poikien jatkaessa siitä mihin olin jäänyt.

Ja eipä aikaakaan kun jo ensimmäinen herättämässä, että tarttis ottaa kuva. Päivän toinen oli 52cm 1.3kg. Tovi myöhemmin sain olla todistamassa kaverin ensimmäistä mitallista perhokalaa. Taimen 46cm 0,9kg.
Oli mukava nähdä kaveri tilanteessa josta ei ole paluuta. Ainakin minut, perhokalastus vei lopullisesti mukanaan ensimmäisellä poroenon reissulla, kun aloittelijallekin suotiin kalakontakteja tämän tästä.

Illalla herkuteltiin loimutaimenella ennen nukkumaan menoa..


TO 4.8

Aamupäivästä palaan taas rauhoittuneelle poolille toistaen edellispäivän manöveerit lähes identtisesti. Noin 5 metriä edellispäivän ottipaikan alapuolelta ottaa virran reunasta kala. Taas viedään pohjasiimaa. Todella sinnikäs taistelija paljastuu 49cm 1.35kg taimeneksi. Tällä kertaa kala on tummempi, lähes kullanvärinen. Kaitumjoen kultaa..

Iltapäivä menee muiden tilanteita seuratessa. Päivän kovimman vastuksen antoi 75cm "koskihauki". Kaveri sai vääntää hyvän tovin selkä notkolla ennekuin kala antautui. Kuin ihmeen kaupalla siima ei missään vaihessa joutunut terävien hampaiden ulottuville perhon ollessa suupielestä kiinni.

Samainen kaveri sai myös kosketuksen kalaan, joka olisi varmasti ollut reissun isoin ylös saatuna.
Kaveri oli kahlannut keskelle jokea, paikkaan johon pääsi vain tiettyä reittiä pitkin. siimaat oli vedessä kun kaveri alkoi kääntyä lähteäkseen rantaa kohti. perhon nopea liike sai isomuksen ottamaan. Sitten tämä majesteettinen otus painoi alavirtaan kunnes puolan pohja alkoi kelasta paistamaan. Jarrun kiristys juuri ennen siimojen loppumista ja naps, peruke poikki. Tämän jälkeen kävi itsellä siiman päässä lohiperho jos toinenkin..

Hetkeä myöhemmin otti itsellä isoon tinseliin 44cm harri, joka jäikin koko reissun isoimmaksi. Harrin kalastus tahtoi jäädä taka-alalle taimenten kiiltäessä silmissä...

Illalla kävin vielä niskalla pintovien kalojen toivossa. Tapaan kuitenkin vain muutaman pienen harrin.
Kaveri joutui ottamaan alamittaisen taimenen kuiville, kun hauki sen riepotteli verille väsytyksen aikana. Sama juttu tapahtui kahteen kertaan reissumme aikana.

Yöllä vaivuin uneen sateen ropinan saattelemana..


PE 5.8

Aamupäivällä seurailen muiden kalastusta kosken alla Kunnes vastarannalla tapahtuu.
Erotan Kaverin pohjasiimojen olevan reilusti ulkona ja juoksen leiriin hakemaan kameraa. Kun saavun takaisin rantaan, näen kaverini kompuroivan ylös joesta ja alkavan lappaa siimaa käsin. Tässä vaiheessa arvelen vavan katkenneen.
Hetken päästä siimaa on ristiin rastiin rannalla ja tilanne on katsojien kannalta suorastaan hilpeä. Tovin kuluttua kaveri saa kalan haaviin. Kerää sitten käsin siima vyyhdille.

Hetken päästä pääsemme mittailemaan 62.5cm taimenta jolle painoakin kertyy lähes kaksi ja puoli kiloa. Ja ennekaikkea kuulemaan selityksen moiselle väsytystaktiikalle: Hetken väsytyksen jälkeen oli yllättäen heittosiiman ja pohjasiiman liitos pettänyt. Kaveri ei tästä täysin tyrmistynyt, vaan säntäsi siiman perään. Ja sai kuin saikin siiman kiinni..
Sietääpä moista muistella pitkinä talvi-iltoina :).

Myöhemmin päivällä jokin otus vielä katkoi kaverin siimat samassa paikassa.

Itselläni päivän kalastus loppuu lyhyeen kun tunsin kahlatessa kylmän veden ikävästi tunkeutuvan sisälle toiseen lahkeeseen. Reikä löytyi toisen sukan kantapäästä, ja aquasure oli aine paikallaan.
loppupäivä vierähtää telttasaunan virityspuuhissa. Iltapäivällä vastarannalle saapui pari vanhempaa miestä veneellä. Hämärän tultua kaverit laskivat veneen vesille ja alkoivat moottorin kanssa uistella kosken alla. Veneestä kalastus on kiellettyä Kaitumin yläosilla. Seisoimme rivissä rannalla katseet tiukasti luotuna kyseisiin rauhan rikkojiin. Ainakin heille tuli selväksi että emme moisia touhuja hyvällä katso. Kameralla kun aloin tähtäilemään, niin kurvasivat kauemmas.

Yön hämärissä "höyrysaunan" löylyssä kelpasi. Mutta kelpasipa saunan kiukaan päällä palvattu taimenkin. Harvoin tulee syötyä niin hyvää kalaa. Sitä kypsytettiin foliokupissa kiukaan päällä lämmityksen aikana. Alla ollut folio piti mehut paikallaan ja kiukaan savu antoi loistavan aromin.


LA 6.8

Aamulla heräsin poikkeuksellisen aikasin. Olin saunan jälkeen laittanut liian vähissä vaatteissa nukkumaan ja viluhan siinä tuli. taisipa olla hallayökin. Virittelin tulet ja kuivattelin kosteat kahluuhousut. Naapurin leiri oli vielä hiljainen, joten tartuin tilaisuuteen ja rupesin tarkasti käymään läpi kosken alusen virranreunoja ja peilejä. Muutaman tunnin rupeama ei antanut mitään havaintoa kaloista. Vaihdoin kolmosen vapaan ja menin alemmas miedompaan virtaan harrien toivossa, saaden kuitenkin vain muutamia pieniä.

Ilman lämmettyä menin päiväunille. Heräsin kun naapurit oli tulleet jutulle leiriin. Kaksi vanhempaa ruotsalaismiestä, molemmat puhuivat hyvää suomea. Tulivat kai haistelemaan ilmapiiriä, potien huonoa omaatuntoa edellisillan uistatuspuuhista. Kukaan ei asiaa kuitenkaan ottanut esille. Ja tästäpä rohkaistuneena kaverit ennen lähtöään alaspäin, päristelivät jonkilaisten matovehkeiden kanssa kosken alla pitkän tovin. Nostivat varmasti moneen kertaan saaliskiintiön verran harreja veneeseensä.

Iltapäivällä pojat lähti katsastamaan parin kilometrin päässä sijaitsevan järven, toivoen samalla löytävänsä hilloja kotiinviemisiksi.

venemiesten kaikottua annoin poolin rauhoittua hyvän aikaa. Siitä ei kuitenkaan ollut merkittävää hyötyä koska en saanut taaskaan mitään havaintoa kaloista. kolusimpa jopa messinkiputkellakin syvimpiä poteroita, tullen lähinnä siihen tulokseen etteivät ole yksikätisellä heitettäviä..

Pojat palasivat illan suussa. Järvi oli ollut matala ja mutapohjainen. kaloja ei ollut näkynyt. palatessa oli kaveri onnistunut narraamaan kolmannen siikansa kosken niskalta.

Yön tullen virittelin vielä vermeet viimeistä koitosta varten. Oli jännä tunnelma heittää keskellä jokea sankassa sumussa, kun ei juuri nähnyt kumpaakaan rantaa. Kaloja ei kuitenkaan kuulunut.


SU 7.8

Viikko oli vierähtänyt kuin varkain. Palatessa emme juuri ehtisi kalastelemaan. Kamppeet pakattuamme kävin vielä pienen tovin heittämässä tyhjää..

Lasku takaisin Kaitumin kylään sujui kommelluksitta. Hieman jännitti kivikkoisimmissa koskissa lasikuitu kanootin kanssa, mutta haavereilta vältyttiin. Olipa jopa sen verran mukavaa hommaa että joutuu varmasti kokeilemaan uudestaan. Mahdollisesti oikean koskikajakin kanssa..

Monet houkuttelevat niskat ja nivat jäi meidän osalta koskemattomiksi. Tämänkin takia uskon ettei reissu jää viimeiseksi nuille vesille. Ottaen huomioon ettemme tunteneet paikka ollenkaan entuudestaan, oli reissu todellakin onnistunut.

Kiitoksia pojat reissusta!

Nyt on taas arki koittanut täällä oslossa ja työn ääressä. Mutta kerkiääpä tässä tälle syksyä vielä monet reissut tekemään paikallisille apajille. Vedetkin kun ovat taas viilenemässä ja kalat liikkellä..

Hannu