Viime viikonloppuna kävin Ruhavuolteella siimoja ulkoiluttamassa. Vettä oli sen verran mukavasti, että sai käyttää oikeita miesten siimoja (550-1000 grainisia).
Perjantain kalastus oli tuloksetonta eikä muillakaan ollut kaloista havaintoja.
Lauantai aamu alkoi mukavasti... Yksi noin kymppikiloinen laksi hyppäsi ruhan yläpäässä olevalle laiturille. Kala oli sen verran kummissaan ettei päässyt omin voimin laiturilta pois. Ei muuta kuin hännästä kiinni ja takaisin omaan elementtiinsä.
Seuraavalla rundilla alkoi lohi syömään.=) Hyvä kokoinen kala oli kiinni, mutta se päätti painella laiturin alle ja katkoi perukkeet.:( No mitäs noista kiva oli pidellä.
Kolmannella kierroksella nakersi jälleen... Lyhyen väsytyksen jälkeen kala oli kuivilla. Kala otti pieneen vihreä mustaan tuubiin.
Kaunis kala, säihkyvällä hopeakyljellä varustettuna, vilpittömät onnittelut.
Alueella olen käynyt joskus 90-luvun alusta muutamana kesänä lähinnä Siikakosken alueella ja pieni tutustuminen Ruhaankin.
Ruhalla silloin näin keskellä päivää aikamoisia pintakäyntejä, mutta eipä edes hipaisseet tarjontaani...hienoa oli nähdäkkin.
Siikakoskelta suurin saalis oli 52cm säyne, aikas vahva tosikko se oli kyllä, heh.
Aattelin saada keskustelun aikaan itämeren kalojen myrkyllisyydestä ihmisravinnoksi.Kukaan ei napannut,vai onko asia liian arkaluontoinen meidän kalamiesten ja naisten kesken??????? Itse en ole syönnyt 6:een vuoteen grammakaan itämeren kaloja,vaan käyn hakemassa syöntikalat atlannilta.En kuitenkaan ole aivan varma niidenkään "terveelisyydestä" ravinnoksi,mutta kuvittelen kuitenkin asian olevan paremmin sillä puolen.
nii... totta joka sana!!! mut ku harrastaa tos kymärillä c&r niin eipä tarvi syödä, mut tulee vaan otettuu muilta kalastajilta vihamielisii katseita osakseen...
Olethan tutustunut Perhorasian sääntöihin?