Korkeakoski | 23.9.2005 18:00

Korkeakoski, tuo puntin heittäjien luvattu maa. Ajattelin kokeilla mahdotonta: Miten yhden käden perinteisellä 8-9 luokan perhovavalla voisi kalastaa korkeakoskella?
Lähdimme kaverin kanssa korkeakoskelle klo.1800 aikaan, tavoitteena minulla oli olla kaverin seurana kun hän yrittää punttivehkeillä narrata kalakunnan kuningasta.

Ensimmäiset kolme tuntia viuhottiin tyhjää. Kaloja oli kyllä paljon, pintakäynneistä luettuna. Kalat tulivat laituripaikoilla 40-48 aivan laiturin viereen naureskelemaan kalastajia. Joten minullakin oli mahdollisuus tarjota omia perhoja. pintabomberista, red buttiin ja kaikki siltä väliltä, ei mitään. Uskoni ei loppunut, söin välillä ja jatkoin viuhtomista.

Kello 2130 kajahtivat ilmoille ensimmäiset kala huudot. Vieressä olevalla vanhalla herralla oli kala kiinni. Laitoin omat vehkeet hetkeksi nojalle laituria vasten ja menin seuraamaan väsytystä. Hyvinhän se meni, ja kala oli kohta laiturila tarkastelua varten, missä koukku on kiinni. Ja suussahan se oli. Nätti, arviolta noin kolme kiloinen lohi. Kalaa tuli tasaseen tahtiin, osa oli tietysti tarttunut ulkopuolelta kiinni, ja ne kalat pääsivät sumppuun josta ne tietääkseni nostetaan yli padon jatkamaan nousua.

Kello läheni 0000, eikä ainuttakaan tärppiä pohjaa lukuun ottamatta. Tulin syömästä ja aloin heittelemään ylä ja alalaiturin yhdyskohdassa. Eräs korkeakosken kasvatti kertoi että joku iso kala oli koko kesän pyörinyt siinä lähistöllä ja kiusannut pieniä salakoita. Aloin lähemmin tarkastelemaan tilannetta, silloin näin kuinka salakka parvet kuhisivat aivan laiturin vieressä ja muutamat ottivat loikkia pakoillakseen jotain petoa. Eka havainto, iso "mulaus". No, niin! Ajattelin että iso haukimamma oli tullut syönnökselle. Laitoin oman salakkakopion kiinni ja aloitin jahtaamaan kalaa.

Voi tyrä, pohjassa! Kelasin löysät pois, otin kaksin käsin vavasta kiinni ja rupesin nostamaan oikein voimalla. Mitä ihmettä, pohja liikkuu... srrrrrrrrrrr, jarru rupesi huutamaan hoosiannaa ja siimaa katosi kymmenen metriä. Sehän oli kala, hiihaaa! Jarrua isommalla ja väsytys hommiin. Väsytin kalaa noin viisi minuuttia ennen kuin uskalsin huutaa kaverin apuun, koska jos olisin huutanut saman tien kalan tartuttua niin tuurillani kala olisi irronnut. Väsytys jatkui ja ensimäinen näkökontakti, kirkas kylki... Ei taida olla hauki. Kymmenisen minuuttia omasta mielestä oli mennyt kun kala saatiin haavin etäisyydelle. Kala haaviin ja laiturille. Kiitos Samille. Väsytystä oli tullut seuraamaan viitisen tyyppiä. Kaikki olivat hieman ihmeissään kun kala oli laiturilla. KUHA, ja ihan kivan kokoinen. Pulssi hakkasi 200 ja kädet tärisivät, niin hyvän vastuksen kuha antoi.

Lähdin punnitsemaan kalaa ja kannoin ylpeänä kolkattua kuhaa läpi laiturin. Muutamat kalastus kollegat onnitelivat yllättyneinä matkalla laiturin läpi. Kala puntariin ja siihen lukemat 3,8kg (pituutta n.75cm), vau. Oma kuha ennätys ja eka kuha perholla. Olin tyytyväinen ja syystäkin. Sikari palamaan ja kuha roikkumaan pyrstöstä lohien ja taimenien joukkoon.

Eka reissu, ehkä myös viimeinen korkeakoskelle. Ei oikein sopinut silmääni eikä ajatus maailmaan mutta tulipahan käytyä. Kuhasta tuli noin 30kpl fileitä, ja voi pojat että oli hyvää.