Saavuin Arantilan koskelle aamu kymmeneltä ja tarkoitus oli olla ihan vaan muutama hassu tunti. Keli näytti kuitenkin taimenenkalastuksen osalta otolliselta ja muutama tunti venyi koko päiväksi. Päivällä tuli sadekuuroja ja tuuli haittasi heittämistä melkoisesti. Isommat kalat pysyivät päivällä tiukasti piilossa ja saaliiksi tuli vain pieniä taimenen pentuja, joita oli välillä ihan riesaksi saakka.
Noin kuuden aikaan alkoi ilma selvästi viilentyä ja vesi hieman laskea. Myös pienet norssit kävivät pinnassa innokkaasti aktivoiden taimenet liikkeelle. Arantilan sillan yläpuolella olevalla niskalla tarttui perhoon 40cm taimen. Pienen väännön jälkeen sain kalan haaviin ja huomasin että se oli kiduksista kiinni ja että verta valui selvästi. Paljoa ei jäänyt vaihtoehtoja. Kala pussiin vaikka olisi paremmalla tuurilla saanut kasvaa isommaksi! Tämän jälkeen oli taas parin tunnin hiljainen hetki. Kaloja ei näkynyt eikä kuulunut. Sitten täysin tyhjästä keskivirran peilejä kolutessa siima pysähtyi ja siimassa tuntui muutama raskas potku. Vapa ylös ja samassa taimen hyppäsi korkealla ilmaan. 10 minuutin syöksy- ja hyppytuokion jälkeen kirkas 2,3kg taimen päätyi haavin pohjalle ja loppupäivä meni pilvisestä kelistä huolimatta melko aurinkoisissa merkeissä.
Onnittelut! Hieno taimen, saisi itsekin useammin tuollaisia, vaikka vaan kerran vuodessa. Ihan mielenkiinnosta, mihin perhoon tuo muuten otti?
Kiitoksia. Kala otti kuorejäljitelmään. Viikko sitten tuli 1,5kg taimen joka otti kelta/mustaan 2/0 lohiperhoon. Tärkeintä tuolla on että saa perhon kalan kohdalle. Sillon yleensä jysähtää. Jos kala on vaan otillaan. Ei kovin syvältä tullut. Yksi hauli oli vaan perukkeessa.
Olethan tutustunut Perhorasian sääntöihin?