Saavuimme tiistai ilta päivällä kuusinki cämpigille ja purkasimme kamppeet. Pienen levähdystauon jälkeen suuntasimme kohti juumajokisuuta ja vihtamutkaa. Siinä ensimmäinen ilta meni kalastellessa ja ihaillessa paikkoja.
Keskiviikkona heräilimme 11 tienoilla ja kalaan suuntasimme neljän aikaan samaan paikkaan eli juumajokisuulle ja vihtamutkalle. Vihtamutkasta nousi muutamia harjuksia ja isompiakin harjuksia kävi siiman päässää. Sieltä käväisimme viellä lohipyörteellä missä ei hämmästyksekseni ollut kovin paljoa porukkaa vaikka netistä oli saanut aivan toisen käsityksen.
Torstaina kävimme kanavan niskalla ja sen alapuolisella koskella ja tuloksena muutama mitta harri, jes kalaa ensimmäisen kerran ja viellä hatjusta, sitten läksimme koivumutkaan ja odotukset olivat korkealla. Paikalla ei ollut ketään :o ja saimme rauhassa kalastella kunnes illalla paikalle ilmaantui joitakin kalastajia. Ahti ei tälläkääm kertaa suonut taimenia.
Perjantaina menimme uudelleen lohipyörteelle ja kalastelimme siellä koko illan, mutta taas kerran ei mitään:(.Siinä ilta vierähti villejä huhuja kuunnellessa ja paikkaan tutustuessa, ilman mitään ihmeempiä saaliita.
Launtaina lähdimme jo aikaisemmin liikkeele, koska aikomuksena oli käydä Saunavaaran huipulla. Huipulla oli hienot näköalat ja maisemat jopa paanajärven pää näkyi.
Alas päästyämme menimme koivumutkaan josta lähdimme alapäin jokea saamatta mitään. Ei muuta, kuin takaisin ylös Koivumutkaan. Minä alotin eka laskuni ja sitten isäni, kun olin saanut laskun päätökseen aloin räpsiä kuvia sieltä täälä kunne tuli kutsu haavimieheksi. Isäni väsyttelin kalaa ja minä yritin epätoivoisesti sohia sitä haaviin" On meinaan yllättävän vaikeeta" Tuli siinä uimassakin käytyä samalla, mutta onneksi kaikki päättyi meidän voitoksi ja eka paanajärveläinen oli rannalla. 58cm ja 1,7 kiloa. Siinä sitten tulin vähän kateelliseksi ja läksin alempaan mutkaan missä on sorarinne. Ei kauaa mennyt, kun tunsin siiman päässä jotain heikkoa nypytystä ja vastaisku samassa kala hyppäsi ilmaan ja lähti virran reunustaa ylös ja hyppi kahdesti ihan nenäni edessä. Väsytysta kesti ja kesti, kun kalalla ei näyttänyt menohaluja liiemmin olevan. Kivillä piti kalaa viskoo, että sai sen johonkin päin liikkumaan. Noin 100 metriä alempana ja yli 40 minuuttia väsyteltyäni alkoi kala olla jo aika kuitti viellä yksi komea hyppy ja pian haavissa JES!!!!!. Kala oli 58cm ja 2 kiloa hieman siis pulleampi, kuin edellinen. Tähän oli hyvä lopettaa kuusingin reissu, kun lupaakin oli enään 10 minuuttia jäljellä.
Kaikesta päätellen onnistunut reissu, komeita kaloja, vaikka eivät mitään "mahtiporsaita" olleetkaan! Joessa ilmeisesti on hyvin kalaa, kunhan se vaan sattuu kohilleen, sen nuo muutkin raportit todistanee (Päde-Veikko, Nakki-Masa)Oma viikon reissu koillismaalle on reilun viikon päässä, jospa se nyt minullakin tällä reissulla nykäsis, siis vähän reilummin Ainakin nämä Kuusingin saalisraportit eri foorumeilla nostavat mukavasti "kuumetta"
Mitkäs oli ottipelit?
Nuo kalojen mitat+painot hiukka kummastuttaa?
Olis luullu vähän painavemmiksi.
Keski-Suomesta saadut taimenet on 5 cm lyhkäsempiä mutta painaa 0,5 kg enempiNäin ne kertoo
Joo kyllä hieman itsekkin arvioin lähemmäs 3 kiloa, mutta en tie sitten kuinka toi kuusinki cämpingin vaaka piti paikkaansa. Ottiperho on tulossa tänne, kunhan se eka vaan arvostellaan. Mutta reseptin saat: http://www.kuusamonperhokalastajat.net/perhogalleria/veturimies.htm
Molemmat otti tuohon.
Nättejä kirkaskylkisiä! Kiva lueskella näitä Kuusamon mahtijokien juttuja, kun täytyyhän siellä itekkin jossain välissä pyörähtää, tosin ehkä vasta ensi kesänä. Omat parit reissut ei ole antaneet harreja kummempaa.. Tuo veturimies pelittää muuten taimenelle muuallakin!
Veturimies, niinpä tietenkin, onneksi noita rasiasta löytyy Ja kuten Harjustelija totesi, Veturimies toimii muuallakin kuin koillismaalla
Olethan tutustunut Perhorasian sääntöihin?