Before the reissu by paparazzi | 30.8.2006 17:55

Eli kyseinen reissu tapahtui enne the reissu by paparazzia (ke-la). Tähän reissuun osallistui allekirjoittaneen ohella isäni. Viime yhteisestä kalareissusta joelle oli jo vierähtänyt useampi vuosi...voi voi, mutta nyt siis oltiin yhdessä tosi toimissa.

Ideanana oli tutustua yhteen uuteen (Merikarvienjoki) ja pariin jo tuttuun jokeen (Heijoistenkoski ja Kuusaa). Koska sponsori oli mukana oli myös kalusto sen mukaista. Pakettiauto-asuntovaunuyhdistelmä siis kohti merikarviaa, siis tietenkin Sportiapekan kautta, kun se sattui olemaan matkan varrella (ei ollut mitän kummoista).

Merikarviajoen rannalla huomasimmen sen, mitä olimme pelänneet jo aikaisemmin, kosken olevan lähes kuivunut. Ei auttanut kuin mennä luvat ostamaan. Luvan myyjä kehui uutta istutettua kalaa olevan joessa...no ihme sillä nousukalaa ei joessa tasan tarkaan vielä ollut. Aloitimme kalastuksen Lankosken alapäästä. Alhaalta emme saaneet yhtään tapahtumaa päivän aikana. Kun palasimme siltojen alle alkoi tapahtua.Istutetut kirjot lymysivät kivien koloissa, lähellä paikkaa josta tankkiauto ne sinne oli kipannut. Isäni sai nopeaan tahtiin kaksi pientä kirjolohta, jotka hän "perinteiseen" tapaan nosti rannalle hakevalla niskaotteella. Nämä kalat lähtivät ruokapöytään. Ensimmäisen päivän tapahtumat jäivät itseltäni muutamaa hikiseen tärppiin kovasta yrityksestä huolimatta.

Illalla käväisimme katsomassa Holmankoskea, mutta emme jääneet sinne kalaan. Lisäksi käväisimme kopaisemassa Piinukosken, josta emme saaneet tapahtumia. Alku yöstä rämmimme myös Änkin virta paikkaan nousukalojen toivossa, mutta vesiperä täältäkin...ei muutakun asuntovainuun ja unta palloon.

Seuraavan aamun keskityimme kirjojen kiusaamiseen Lankoskella. Muutaman tunnin kalastelu tuotti itselleni kaksi kirjoa, isäni jäädessä munille. Kalat kelpuuttivat mustan miniliitsin ja kuulapäänymfin. Nymfiin napannut kirjo veivasi kyllä mukavasti nelosen kepissä...

Merikarvian jälkeen suuntasimme auton nokan kohti Karstulaa ja Hejoistenkoskea. Muistelin tämän joen olevan paikoin erittäin syvä ja vuolasvirtainen. Perille saavuttuamme huomasimme kuivan kesän näänyttäneen myös Heijoistenkosken lähes olemattomaksi noroksi. Lähdimme kulkemaan koskea alavirtaan uitellen streamereita, pupia, nymfejä ja pintaperhoja. Tuloksena oli vain pieniä taimenia. Suvannossa oli kalaa kyllä liikkeellä, sillä niin ilosesti ne siinä hyppelehtivät. Syy ilmeni myöhemmin, kun näimme tankkiauton jäljet rannassa. Myöhemmin kuulimme, että istutukset oli tehty 20-35 cm poikasilla. Nämä olisivat muutaman vuoden päästä kunnollisia siiman vinguttelijoita. Muutaman tälläisen "sivusaaliin" saimme yhden kosken niskalta.

Viimeisenä kohteena olimme valinneet Kuusaan. Tästä koskesta ei hevin vesi lopu, vaikka vähissähän se sielläkin oli. Onneksi pääväylän virranreunoja oli paljon. Vuorokauden lupa tuotti vain pieniä taimenia, suurten yksilöiden pysytellessä visusti piilossa. Oma isoin taisi olla alta 40 cm.

Vaikka reissu meni kalojen osalta (ja vesitilanteen puolesta) reisille niin kivaa oli olla pitkästä aikaa isän kanssa kalassa. Vanha herra näytti, että tatsi on vielä tallessa...taidetaan tästä lähdin tehdä joka vuosi tälläinen reissu...Lauantaina suoritimme sitten miehen vaihdon Mäntässä, jonka jälkeen starttasimme Tsipin (ja paparazzin) kanssa Nokiselle...