Käsivarsi | 3.8.2006 17:00

3-9.8 2006

Reissua Käsivarren maastoihin olin suunnitellut jo keväästä lähtien. Tarkoituksena oli kahdestaan vaellella ja kymmenkunta päivää ja siinä sivussa kalastella. Kuitenkin sitten kävi niin että yksin reissuun jouduin lähtemään. Suunnitelmat oli tehty ja polte matkaan kova. Savosta saikin toista päivää autolla ajella. Kilpisjärvelle saavuin 3.8 torstaina ja iltapäivästä suuntasin rinkan kanssa Norjasta, Didnujokea pitkin Lossujärvelle. Alkuperäinen suunnitelma oli Lossulta Urttas laaksoa pitkin Kovdokaitsi huiputtaen Toskaljärvelle. Sitten Valttijokea seuraten kalastellen Porojärvelle. Paluumatkan aikana ehkä Harrijärvien kautta talsien.

Heti ensimmäisenä iltana alkoivat kuitenkin vaikeudet. Didnua seuratessani nousi sankka sumu ja näkyvyys tipahti pahimmillaan muutamaan kymmeneen metriin. Siinä sitten tuli polkua etsittyä kartan ja kompassin kanssa muutama ylimääräinen tunti. Siinä samassa sain pahan hiertymän kantapäähäni, kun ajatukset olivat muussa kun kenkien kiristämisessä. Yön vietin Norjanpuoleisessa mökissä ja aamulla siirryin Suomen puolelle. Matkasin toisena päivänä Urttaslaaksoa pitkin kauniissa auringonpaisteessa aina Kalottireitille asti ja leiriydyin Vuomakasjoen varteen, noin kilometri silalta alavirtaan.

Teltan pystytyksen ja pienen syömisen jälkeen lähdin kalastelemaan. Joessa vaikutti vesi olevan hyvin vähillä kun rantakiviä tutkiskelin. Aloitin kalastuksen muutama kymmentä metriä leiripaikkani yläpuolelta, joen virrassa oli selkeitä rauhallisempia ja syvempiä peilejä. Perhoksi valitsin sattumanvaraisesti Pheasant Tail nymfin. Heti ensimmäisellä heitolla sain juuri mitan täyttävän harrin, sen päästin kuitenkin kasvamaan. Toisella heitolla sitten tulikin reissun ensimmäinen (ja suurin) taimen, n.30cm. Kalaa tuli paljon mutta pientä jonka laskin takaisin kun ruokaa oli riittävästi. Viimein leiripaikan kohdilta sain arviolta hiukan alle 40cm harrin jonka päätin paisti kalaksi ottaa. Hetken aikaa vielä heittelin ja sitten läksin paistelemaan iltapalaani.

Seuraavana aamuna heräsin kipuun oikean jalan kantapäässä. Pirulainen oli tulehtunut. Aamusta sitten mietin hiukan reittiä uusiksi ja hoitelin jalkaani. Päätin lyhentää reittiä, tulehtuneen jalan kanssa ei kannattaisi yksin lähteä alueille joissa liikuskelee vähän väkeä. Pahimmillaan tilanne olisi se että jossain matkalla välillä Toskal- Valtti iskisi verenmyrkytys. Päivä oli kuitenkin lämmin ja aurinkoinen, päätin kalastella ja illasta miettiä liikkeelle lähtemistä. Kävelin kalottireitin sillan yläpuolelle ja aloin kalastella, samalla nymfillä kuin eilenkin. Jokisuulta sainkin kirkkaan pienen taimenen, jota joutui seuraamaan alavirtaan ettei ohut peruke katkeaisi. Sattuikin aika ”näytösluontoisesti” kun samaan aikaan sillalle pysähtyi kalastustani ihmettelemään pari vaeltajaa. Kalastelin nymfillä ja välillä pupalla jokea alavirtaan. Joessa oli kolme suurta perättäistä putousta, kahden alimman alta kalaa tulikin. Ylimmän putouksen alla näin suuren varjon lekottelevan mutta paikka oli hankala kalastaa. Harjukset olivat enimmäkseen 30-35cm mittaisia mutta muutama juuri 40cmkokoinen mukaan mahtui. Välillä oli hetkiä että jokaisella onnistuneella heitolla kala nappasi perhoon. No aivan joka kerta ne ei ylös asti tulleet.

Illasta sitten päätin suunnata kohti Meekonjärven autiotupaa. Vuomakasjoen ylitin leiripaikan alapuolelta, kiviä pitkin ja samalla säästin pari kilometriä. Parin tunnin kuluttua olinkin Meekolla, muutama muukin kalastaja paikalla oli. Käväisin paikkoihin tutustumassa ja seikkailemassa rannan ryteikössä. Muutaman suuren selkäevän virrassa näin mutta väsy alkoi painaa eikä kalastus jaksanut kiinnostaa. Illasta mökille saapui ”lentokalamiehiä” hilpeässä tunnelmassa suurine kantamuksineen. Olivat saaneet saalistakin, kymmenkunta yli 50cm harjusta. Olivat lippaa heittäneet heti lentokoneesta päästyään. Seurueen tunnelma oli hilpeähkö ja päätin viettää yön teltassa kun tupa alkoi täyttyä. Seuraavana päivänä alkoi sataa, ei onneksi paljon, tihkuttaen ja lämpökin nousi vain n. +15 asteeseen. Iltapäivästä suuntasin jokisuulle erään pariskunnan kanssa. Koskessa oli vesi vähillä eikä kalaa siellä vaikuttanut olevan. Sen sijaan joen viimeisissä virroissa järven puolella kalaa tuntui olevan. Pariskunta sai lipoilla useita hienoja harjuksia, suurin yli 50cm. Kovassa takatuulessa perhoheitto oli vaikeaa. Tunnin verran heittelin ilman tulosta. Sitten tuuli hiukan kääntyi sivuttaiseksi ja alkoi heittoihinkin tulla pituutta ja tarkkuutta. Perhoja olin vaihdellut mutta tuloksetta. Siiman päähän oli päätynyt ylikoko koukkuun sidottu Pheasant Tail nymfi. Siihen sitten iskikin mukavankokoinen harri. Kalat olivat syömässä hyvin pienellä alueella, kosken alla. Vaihdoin siimaan Super pupan ja sitten alkoi tapahtumaan. Lähes peräkkäin sain hiukan alle 40cm harjukset jotka päätin syömäkaloiksi ottaa. Hetken mietin jos lopettaisin kalastuksen kun tuuli ja sade vihmoi ikävästi. Päätin kuitenkin jatkaa mutta ihan vain kokeillakseni josko isompaa vielä olisi tarjolla. Olihan sitä! Viitisen minuuttia väsytettyäni harjus otti ja katkaisi 0.17 vahvuisen perukkeen. Hetken harmittelin asiaa ja korjasin siimoja, paksummalla perukkeella varustettuna nyt. Kymmenisen minuuttia heittelin pahassa tuulessa. Sitten tuuli taas kääntyi ja sain perhon nätisti koskeen niin että se ui vastarannan virtaan. Paikka oli ihan oikea sillä sieltä iski reissun suurin harri. Nyt otin varovaisesti. Tunsin vavassa ettei kokoa ja voimaa ollut niin paljoa kun edellisellä joka siimat katkaisi. Rantakivikolle vedinkin sitten komean harjuksen. Epätarkoilla, vapaan merkityillä alamittarajoilla totesin pituudeksi lähes 50cm. Painoa…ehkä yli kilon, käsivarsi vaa-alla punniten.

Illan vietin vaeltajien ja kalastajien seurassa harjuksia nuotiolla paistellen. Mukavasti ilta sujui vaikka sade jatkui. Harjus maistiaisista kun sai hyvät rommikaakaot vaihtarina. Seuraavana päivänä suuntasin kohti Kuonarjoen autiotupaa. Illasta muutaman heiton tein härnäten pieniä rautuja joessa. Autiotuvan kaasuhellalla sitten paistelin päivälliseksi leveitä kalan paloja. Kun kerran sitä oli yli oman tarpeen tarjosin vaeltajille maistiaisia. Tällä kertaa sain vaihdossa muutamat rommitotit. Onneksi tuvassa oli hyvin tilaa, sillä illasta alkoi sade, joka yöllä äityi varsin rankaksi.

Vielä oli yksi yö reissua jäljellä ja sen suunnittelin viettäväni Salmijärven rannalla kalastellen. Alkumatka sinne sujui toisen yksinäisen vaeltajan seurassa. Iltapäivästä pääsin kivikkoisen ja karun järven rantaan. Puhelinkin alkoi taas toimia ja sain kuulumisia vaihdettua, ensimmäistä kertaa kuuteen päivään. Saana tunturi näkyi laakson toisella reunalla, matkaa sinne kuitenkin oli yli kymmenen kilometriä. Luoteen ja pohjoisen välinen kylmä tuuli rajoitti kalastusta. Järven rannasta onneksi löytyi yksi tasainen teltanpaikka jossa suuri kivi suojasi tuulelta. Järven luoteisrannassa oli muutaman metrin tuuleton kaistale ja ilmeisen syvää vettä. Rauduista ei kuitenkaan näkynyt merkkiäkään. Muutaman tunnin kalastelun jälkeen tutkiskelin laskujokea. Siinä olevissa lampareissa havaitsin pieniä tuikkeja. Pintaperholla sain puolenkymmentä alle 20cm kokoluokkaa olevia rautuja, jotka pääsivät jatkamaan kasvuaan.

Viimeisenä reissupäivänä en enää kalastellut. Matkasin nopeasti auringon paistaessa Saarijärvelle, rajakämpälle. Siitä jatkoin tuntureiden välistä vanhaa rajamiesten polkua seuraten Termisjärven polulle ja Kilpisjärvelle.

Koko reissun kuvasato löytyy:
http://kuvablogi.com/blog/1243/5/