Honkavuoma | 31.8.2006 15:00

Tämä nyt on jo lähes 2kk vanha juttu, mutta toivottavasti julkaistaan, ainakin itselle oli sen verran hulppea kokemus.
Vasta keksin että täällähän näille kuvillekkin olisi käyttöä...

Vietin siis viikon 35 ystäväni kanssa eräkämpällä Kaamanen-Karigasniemi tien varrella Inarissa, Kiellajoen varressa. Tiestä ylöspäin itse Kiellajoki on kalastuskiellossa jonkin tutkimuksen takia, ja koko joenkin rauhoitus alkaa jo viikkoa ennen yleistä taimenen rauhoitusta, koska joki on Inarin taimenen tärkeä kutupaikka.

Viikko oli jo puolessa, olimme alkuviikon viettäneet kalastellen jokea alaspäin, ja saalis ei ollut ollut kummoinen- muutama alamittainen harri ja yksi juuri mitallinen taimen, jolla sentään pääsi loimutuksen makuun.
Emme varsinaiseti pettyneitä olleet, onhan kirkkaissa vesissä tuntureiden kupeessa kalastelu jo itsessään mahtavaa, mutta toki kalaa olisi mukava ollut enemmänkin saada...

Tiistai iltana mökki-isäntämme kanssa tulta pidellessä hän kertoili tarinaa latvajokien (HUOM! Kartasta tarkistimme, eivät ole itse Kiellajokea, eivät siis rauhoitus aluetta) hyvistä harjus apajista, ja toki mielenkiinnolla kuuntelimme. Muutama kuksallinen kun oli vahvistettua kahvia mennyt, alkoivat jutut tosin olla melko erikoisia- aivan tosissaan mies väitti, että löytyy eräskin suvanto, jonka loppupäässä parveilee jopa kymmenittäin siinä kiloisia harreja... ihan vaan pinnassa liplattelee ja harjaa huuhtelee, muina miehinä. Jaaha, päättelimme me.

Keskiviikkona ei sitten kummemmin kalaa joesta noussut, ja nuotiolla kuulemamme tarina alkoi kummasti kiinnostaa. Ainut ongelma oli että aika alkoi käydä vähiin, väitetyille apajille oli yli 10km patikointi eikä tarinoistakaan ollut mitään varmuutta- mutta iltasella, vaaran päällä saunaoluita nauttiessa ja piippujen savutessa alkoi pikku hiljaa kypsyä päätös. Pakko se oli lähteä katsomaan.

Torstaina siis pakkasimme rinkat heti aamupäivällä (aikaisemmi olisi pitänyt lähteä, mutta niitä sunaoluita tulikin sitten otettua yhden sijaan useampi...) ja suuntasimme kohti tunturia. Ilma oli kostea ja sumuinen, muttei erityisen kylmä. Jokea seurailemalla ja kartasta tarkistellen löysimme kerrotun paikan noin neljän tunnin tarpomisen jälkeen. Vettä alkoi hiukan pisaroida, vaatteet olivat hikisiä, ja nuotio olisi pitänyt sytyttää, mutta tottakai aloimme kasata vapoja saman tien. Paikka ei omilla kriteereilläni juuri ottikohdalta näyttänyt, muutenkaan odotukset eivät olleet järin korkealla alkuviikon kokemusten jälkeen. Sain ongen kasaan hetkeä ennen kaveriani, ja lähdin edeltä hiippailemaan rantaan, siiman jatkeeksi olin sitaissut oliivin larvan. Ensimmäinen heitto tarttui takana vaanineeseen vaivaiskoivuun...

Larva ei ehtinyt vedessä viipyä kuin ehkä sekunni tai kaksi, kun vavassa tuntui utelias nykäisy.- vastaiskun ja pienen väsytyksen jälkeen rannalla oli mitallinen harjus, ei tosin erikoisen suuri, mutta ekalla heitolla kuitenkin... otin innoissani kalan paistikalaksi, kun en tiennyt mitä tuleman pitää. Kaveri tuli rantaan ihmeissään mölyämisestäni, ja pikaisesti alkoi puna-valkoista foaminkappalettaan uittaa- teipä sekään ehtinyt kauaa kellua! Ensimmäisen puolen tunnin jälkeen oli kasassa viisi harjusta tässä vaiheessa oli pakko alkaa paistamaan ruokaa! Kaksi ensimmäistä olivat vain hieman mitan yli, mutta kun huomasimme miten innolla kala söi, nostimme rajan noin kiloon, joten syötävää riitti...

Tauon jälkeen jatkoimme kalastusta, olin jo aikaisemmin vaihtanut itselleni coddar caddiksen. Nyt syönti oli yltynyt hurjaksi, lähes joka heitolla sai olla irroittelemassa kaloja, jotka suurimmalta osin olivat yli vaaditun 30cm, mutta tuossa paikassa lähes vauvoja. Kun reilu tunnin jälkeen päätimme lopettaa ja suunnata takaisin mökille, oli kassissa viisi kalaa graaviksi ja muurinpohjaan- suurin 1,1kg, muutkin siis yli 900g!

En ole itse paljon harjusta kalastanut, joten en tiedä kuinka tyypillistä tällainen on, itselle homma tuntui melkoisen epätodelliselta. Ainakin lähes olematon kalastuspaine on tärkea tekijä, mutta luulisin tuossa paikassa olleen jotain muutakin merkillistä. Tuntui lähes moraalittomalta kalastaa moisessa paikassa... Ehkä tällainen on joillekin ihan arkipäivään, itsellen kesän ehdoton kalastus kohokohta! Kertokaa ihmeessä omia kokemuksia!