Kiiminkijoki (Ylikiiminki) | 9.6.2007 10:00

Illalla saavuimme Kurimolle. Pari mopedijätkää oli perhostellut tuloksetta jonkun aikaa. Kirkas auringonpaiste tappoi minun suurimmat intoni joelle menemisestä, ja odottelinkin illan kääntymistä yöhön.

Muutamat heitot perhoilla ja vaapuilla tyttäreni (6v.) kanssa eivät johtaneet niin mihinkään.
Mopoäijät saivat seuraa illanpäälle ja niin sieltä koskelta jossain vaiheessa huuto kuului: "Kiinni".
Kävin tsekkaan tilanteen ja noin kiloinen taimen saatiin rimpuiltua keskeltä koskea hengettömäksi.
Levollisen telttäyön jälkeen söimme aamiaista ja suunnittelimme toiveikkaana perhokokeiluja alakoskessa. Tai siis minä suunnittelin.

"Sini-Badger" ei kuitenkaa tuottannut toivottua tulosta ja niin istuimme tytön kanssa rannalla pällistelemässä. Korkeapaine ja täysi kirkkaus sai vaihtelua kevyestä pilvipoudasta ja se jos mikä piti nyt toiveita yllä. Tyttäreni katsoi rasiaani ja sanoi: "Laita iskä tuo perho" (osoitti Oulanka-sarjan perhoa no 10). En uskonut asiaan, mutta tottakai tytön kehoittamana solmin sen siimannokkaan. Pari minuuttia meni kun omilla "luottoperhoillani" onkimastani paikasta päsähti kunnolla kiinni. Vajaa 10min. ja tyttäreni haavi toisella yrittämällä vajaan 60cm komean pyyntikokoisen istarin!

Tyttö tuumasi, että hän kokeilee perhoa seuraavana ja niinhän siinä kävi että vapa nyökkäsi 2m rannasta. Tyttö kampesi vapaa ja isi kiiruhti apuun ja toinen mittataimen saatiin rannalle. Pieni koeheitto alempana koskessa antoi isille vielä samalla perholla toistakiloisen vahavn koskitaimenen, jolle annettiin jatkoaikaa vapauttamalla se pikaisesti takaisin, kun saatiin perhosta ote ja pyöräytys leuasta irti. Hyönteisiä oli ihan vilipittömästi !