Könkämäeno (Enontekiö) | 8.7.2007 20:55

Jäi meikäläiseltä TJ0 -pirskeet vähän vähemmälle, kun piti lähteä 7.7. lauantaina ajelemaan kohti käsivartta. Reissu käsivarteen on ollut jo haaveena pitkän aikaa, ja nyt sattui lomat isän kanssa yhtä aikaa, niin saatiin reissu jo suunnitteille viime marraskuussa.

Lauantain ja sunnuntain välinen yö yövyttiin Tornio Camping:ssä. On muuten mukava ja halpa välietappi, jos on menossa ihan Suomineidon helmoista tuonne päähän tai käsivarteen asti, eikä halua porskuttaa yhtä matkaa perille saakka. Suosittelen!

Sunnuntaina iltapäivällä saavuttiin Peeran retkeilykeskukseen. Nopea tutustuminen paikkoihin, vessassa käynti ja ei muuta kun kalavehkeet esiin ja joelle. Aloitettiin kalastus peerakoskesta, jossa heti muutama pikkuharri (n.15cm) ylös. Koko ei todella päätä huimannut, niiden kaikkien "isomusharri" -lehtijuttujen jälkeen, joita olin ennen reissua suu vaahdoten lueskellut. Nousin koskea hieman ylemmäs, niskalle, ja lisäsin hieman painoa perukkeeseen. Larvaa uittaessa sain taas pari pienempää (nyt jopa 20-25cm) harria ja yhden ärhäkän pikku taimenen ylös. Muistelin juttuja, joissa kerrottiin mustan liitsin olevan kova sana, jos paikalla sattuu olemaan isompia harjuksia. Noh, minä aloin kädet vapisten perhoa vaihtamaan. Pari heittoa ja PAM. Nyt oli isomus siiman päässä. Kala nousi aika nopeasti pintaan, jolloin näin vilauksen harrin pyrstöstä ja isohan se oli. Pinnasta se lähti kohti pahinta koskea ja samalla sukeltaessaan siima löystyi äkkiä. PRKL! No, mutta ensimmäinen kosketus isomukseen alle tunnin kalastuksen jälkeen oli enemmän kuin lupaava merkki, joten en jäänyt sitä sen kummemmin harmittelemaan. Kalastimme vielä hetken, jonka jälkeen lähdimme toiveikkain mielin nauttimaan Peeran retkeilykeskuksen mahottoman hyvistä sapuskoista.

Illalla otettiin nokka kohti alempana sijaitsevaa saarikoskea. Ilta näytti todella lupaavalta: mukava auringon paiste, pieni tuulenvire ja tieto aktiivisista kaloista. Joelle päästyämme huomattiin muutamia pintakäyntejä. Ei tarvinnut kauaa sombailla, kun klinkki jo roikkui siiman jatkeena. Sain kuin sainkin pari mukavan kokoista harria (36 ja 38 cm) pinnasta. Illan saldoksi jäi kuitenkin vain puolen kymmentä harria, joista isoimmat olivat nuo edellä mainitut.

Seuraavana päivänä (Ma) suuntasimme aamupalan jälkeen Norjaan katselemaan maisemia. Henkeäsalpaavien vuorien ja putousten jälkeen lähdimme kalaan peerakosken ja saarikosken välissä sijaitseville karjalankoskille. Sieltä saaliina muutamia keskikokoisia (25-35cm) harreja.

Tiistaiaamuna ajettiin saarikosken alapuolella olevalle lammaskoskelle, jossa huomasin kahluuhousujeni vuotavan kantapäästä. Ehdin kuitenkin (toisella heitolla) saamaan 42cm pitkän purje-evän. Tiistai menikin sitten huoltaessa niin housuja kuin itseämme. Sääkin oli onneksi sateinen ja kylmä.

Keskiviikkona lähdettiin korjatuin housuin ja uudella sykkeellä yrittämään. Kohteena karjalankosket. Sieltä nousi päivän mittaan ihan mukavia harreja niin pintaperholla kuin larvalla, pupalla, nymfillä yms.. Keskikoko n. 32cm ja suurimman ollessa 38cm. Sää oli aluksi pilvinen ja kostea, mutta iltapäivään mennessä selkeni ja ilmakin lämpeni lähelle 20:ta astetta. Illalla käytiin vielä kokeilemassa, jospa saarikoskella kalat olisivat hullulla pintasyönnillä. No ei nyt ihan hullulla, mutta muutamia pintojia kyllä näkyi. Suurin saaliiksi saatu oli 42cm.

Torstaina käytiin aluksi peerakoskella suurten toivossa, kun sieltä oli edellisiltana saatu 47 ja 49 senttiset harjukset. Tuloksena pari reilu kolmekymppistä. Kun peerakoskella alkoi immeisiä olemaan rannat täynnä, lähdin käväisemään taas suosikiksi nousseella saarikoskella. Nyt ei näkynyt pintakäyntejä ja kala oli muutenkin ronkelimmalla päällä. Larvastamalla sain muutamia harreja (n.25-35cm). Lisäksi kävi tämä legendaarinen "hauki vei harrin" -tapaus, joka muuten sattui edellisenä iltana isälleni karjalankoskella. Suuria haukia tuntui siis olevan, ainakin niissä kosken loppuliu'uissa, joista alkoi suhteellisen syvä ja suuri suvantoalue. Illalla vielä tulokseton käynti karjalankoskella.

Perjantaina pakkasimme tavarat ja lähdimme ajelemaan kotia kohti.

Yhteenveto:
Saaliiksi saatujen harrien keskimitta oli meillä n. 33cm. Taimenia tuli n. kymmenkunta, joista suurin oli n. 32cm, keskikoon ollessa 15cm. Suurimmiksi harjuksiksi jäivät nuo kaksi nelikakkosta. Tosin kiinni oli pari kertaa niin minulla kuin isällänikin selvästi kookkampia harjuksia. Ainakin se ensimmäisen illan toiveiden herättäjä. Mutta niinhän se on, että aina ne isot karkaa. ;)

Ja paikasta vielä sen verran, että kun joella on leveyttä 40 metriä ja vesi on lähes kristallin kirkasta, niin on hieman erilainen kokemus kalastaa, kuin eteläsuomen ”kirkasvetisissä” maitokahveissa;) No ei tietysti kaikkialla sellaista vettä ole.. Mutta hieno reissu, ja suosittelen lämpimästi tukikohdaksi Peeran retkeilykeskusta, jos olette kalareissua tekemässä käsivarren suuntaan.

P.S. Ja sille naapurihuoneen toimittajalle suurkiitos vinkeistä ja ideoista, jos satut tämän lukemaan.