Nurmijoki on tänä syksynä ollut erityisen antelias, joten ei muuta kuin lapset kotiin koulusta ja ope kalaan...
Koirakoskesta on noussut mukavasti Sälevästä nousevaa kalaa, joten sinne, kun muitakaan kalamiehiä ei joen rannalla tungokseen asti näkynyt. Rannalla tosin koettiin ensimmäinen pettymys, kun kamera jäi jälleen kerran eteisen pöydälle.
tällä kertaa omat taitoni eivät riittäneet Koirakosken taimenille, sillä muiden karkuutellessa taimenia oma vapa työkalu pysyi työttömänä. kuuden kieppeillä koneonkimiehiä pölähti koskelle reilusti ja oli aika vaihtaa maisemaa.
Mäkäräkoski odotti ja ensimmäiseksi suuntasin kosken alaosaan, joka oli antanut kalaa kivasti jo aikaisemmin (etenkin loppuliuku).
Kahlasin vastarannalle, etten häiritsisi mökkiläisiä ja aloitin kalastuksen.
Kova virta tuntui kerta toisensa jälkeen nostavan perhon kuohuihin, joten päätin ohentaa peruketta. Jospa veden vastus nostaisi tuota vähemmän. Liekö tuo auttanut, mutta heti seuraava heitto ja ison kiven vieressä olevasta akanvirrasta iski kiinni vihainen taimen. Kala osasi käyttää hyväksi kovaa virtaa ja pariin otteeseen veti siimaa puhtaasti kovan virran avustuksella. Vastarannan mökkiläinenkin tuli kyselemään, onko isokin kala kun noin vie.
Kala oli käynyt ilmasa heti tartuttuaan, joten tiesin, ettei aivan hirmu eväkäs ollut kyseessä, mutta kohtuu kala nyt kuitenkin. Kalan paettua kovimpaan virtaan katsoin parhaaksi laskeutua 20 metriä alas , jolloin pääsin nättiin piku suvantoon, jossa kala oli lopulta helppo haavita. Pituutta kalalla oli komeasti 50cm, joten varsin mukava kala. Evät oli ehyet, mutta Nurmijoen luontaista kantaa punaisempi lihan väri paljasti kalan ilmeisesti alkukesän istukkaaksi.
Myöhemmin kosken yläosa antoi vielä vihreällä pupalla pari hivenen yli 40cm taimenta, joista jälkimmäinen päätyi savustuspönttöön.
(toinen oli todennäköisesti luonnonkala, joka lienee arvokkaampi joessa kuin pannulla).
Onnee vaan kaloista!!! Ensi kesänä lähetään sitte porukalla tonne katteleen... Tämän vuoden kalastukset on nyt kalastettu...
Näkykös mäkärällä harjuksia? Ja sai varmaan mäkärällä taas kerran kalastaa yksin koskea?
Niin ja onnea vain taimenista.
Kyllä miksu84 ja tinselipoika voisitte noi teidän kommenttinne jättää kirjoittamatta ja miksu84 varsinkin ,totuushan lienee se että suurinosa taimenistamme koskissa on istukasta joko poikas tai aikuis ja juuri siksi niitä laitetaan että kalastajat käyttäisivät niitä mielummin ruokakaloina kuin luontaista kantaa .Toinen syy lienee että suomalaisille kalastajille saataisiin samankaltaisia kokemuksia kalastuksista jopa niukkavaraisillekin kuin niille joiden varat riittävät käydä kalassa luonnon eräkoskilla ,kanadan virroilla tai muualla jotka nielevät suurehkoja summia jo pelkästään paikalle menolla .Onhan luonnon kala aina luonnon kala mutta suhtautumistyyli voisi miksu84 sinulla olla vähän erinlainen jos joku on iloinen aivan hienoista kaloista vaikka ovatkin istareita, koska hanhän teki aivan oikeen kalamiesetiketin mukaan ja vapautti mahdollisen luonnonkalankin ja otti ei luonnonkalat ruuaksi niin on tuo mollaamisesi aivan turhaa ja saa ainakin minulta niskakarvat pystyyn. Juhahajunen sinua onnittelen kaloista ja virtuaalisesti kättelen luontaisen vapautuksesta .
kiitos k.m
ja täytyy ymmärtää näiden komentteja, joilla karvoja on vasta perhoissa.... Sori se oli vähän ilkeä
Täytyy myöntää, että kyllä niitä "luonnonkalojakin" tulee yleensä otettua, mutta kun tuo kutu on jo kohta oven takana, niin jotenkin omatunto kolkuttaa entistä enemmän tällaisen kalan kohdalla.
KalanKaveri, eka reissu mäkärälle tänä kesänä, etten pitänyt yhtään harusta käsissä. Tosin perhot oli aika suuria, kun siiman päässä oli mudleri ja 10 koukuun sidottu pupa. Oma kokemus on, että 12 on paras koukkukoko nurmojoen harjuksille (tosin pari viikkoa sitten harjus iski kyllä tuohon 4 -koukkuun sidottuun mudleriin.
Njuu, nuita luonnonkaloja (jos ne nyt on kalastettaessa tunnistettavissa) ei varmaan ole hyvä kolkata. Kyllähän se parempi on, varsinkin näin alkusyksystä, päästää ne kudulle. Jos vaikka onnistuisivat geeninsä siirtämään eteenpäin.
Joo kyllähän se on lähes mahdoton tunnistaa, mutta ainakin vasta istutettuun verrattuna ovat huomattavasti sulavalinjaisempia. (tosin jonkin aikaa joessa ollut ja syömään oppimaton kala on myös laiha...)
Varmin tuntomerkki on lihan väri (rehulla syötetty kun on punaisempi kiitos väriaineiden), tässä vaiheessa vapauttaminen tosin ei enää onnistu
on se helppoa kun osaa, onnittelut puolen metrin ylityksistä ja muistakin.
-hieman kateellinen hankkija-
Olethan tutustunut Perhorasian sääntöihin?