Kymönkoski (Viitasaari) | 31.5.2009 18:00

Hankkija oli lähdössä tutustumaan kymönkoskeen pyytäen minua mukaansa ja jouduin "vastahakoisesti" reissuun lähtemään. Hänelle reissu oli ensimmäinen ja minulle toinen eli voidaan puhua tututstumisreissusta, vaikka jo kerran käyneenä jotain koskesta muistinkin.
Lunastettuamme luvat leikkimökistä huomasimme iloksemme että pääsemme kalastamaan koskea kahden miehen voimin. Kalamiesten silmissä kiiltivät jo puolen metrin taimenet..

Kosken rantaan saavuttuamme laittelimme tarvittavat vermeet iskukuntoon ja kävimme hieman läpi millä tyylillä kalastusta aloitettaisiin. Hetken päästä molempien siimän päässä roikkui täkyt ja kalastus aloitettiin yhdessävoimin niskan tuntumasta.

Vain hetken kalastuksen jälkeen kävi niinsanotusti "viimekertaiset" kun hankkijan tinseliä jo vietiin. Kala väänsi melko voimalla vastaan ja kalamiesten haaveet puolen metrin tanesta olivat jo yllättävän korkealla. Hetken päästä kala haaviin ja silmät kiiluen mittaa kalan kylkeen, 48cm. Ei ihan puolta metriä, mutta räjähtävä startti kumminkin reissulle! Kokeilimme ennen kalan vapautusta hankkijan uutta vedenkestävää kameraa ja uskon että pienellä harjoittelulla tulevaisuudessa saa loistavaa materiaalia muistojen arkistoihin.

Paikat niskalla vaihtuivat. Äskeisen johdosta hankkija siirtyi taka-alalle jä päästi minut niskan pelipaikkaa kokeilemaan. Muutamien heittojen sisällä jouduin maksamaan oppirahoja liian ohuesta perukkeen kärjestä, kun kovimmasta niska imusta tuli raju taimenen isku ja siima kerrasta poikki. Huulien pureskelun ja tupla paksumman kärjen vaihdon jälkeen, pujotan siimaan Ike nimim. omistaman perhoreseptin, simo silakan kopion kehiin. Viereinen imu, raju tärppi, kiinni on! Tuiman jumputuksen saattelemana herää ajatus kunnon kalasta. Ei kuitenkaan, virkeä 46cm taneli haavin ja kuvien kautta kotikiven kupeeseen kasvamaan.

Kahden mittakalan koukutukseen kaikkineen kuvaus sessioineen aikaa oli kulunut vasta tunnin verran joten alku oli parempi kuin hyvä.

Hankkija opetti minulle jo ennestään tutun, mutta vielä hieman vieraaksi omaksuman kalastustekniikan. Tekniikassa kalastettiin 1-2 larvan litkalla, johon litkan viimeiseksi laitetaan lyijypainot. Nimeksi hän taisi metodille mainita puolalais tekniikka. Tarjoituksena oli että painot kopisevat pohjia myöten ja larvat kulkevat aivan pohjan tuntumassa. Ilmeisestikkin hyvin hupa tekniikka perhoille mutta hankkijan mukaan äärimmäisen tehokas.

Ennakkoluulottomasti litka kasaan ja kiven takusia ja kuohuja kolistelemaan. Lirkin tarkoin kiven huopeita ja kalan oloisia virtoja pitkin koskea kunnes saavuin sillan juurelle tasaiselle kohdalle. Erään kiven takana litka pysähtyi, mutta pohjan sijasta litkan päässä riuhtoi väkivahva taimen. Kalan suunta selvisi saman tien kun 5# vapa oli kahvaa myöten mutkalla ja taimen puhalsi mennä alavirtaan,kohti kosken kovimpia kuohuja. Hankkijan sanojen mukaan rymistin mennä kalan perässä kivikkoista rantavettä myöten kun hirven vasa, mutta sinnehhän se jonnekkin kuohujen seassa olevien kivien sekaan itsensä tartutti. Ainoa asia mitä minulle kalasta jäi oli jumalattomat mustelmat jalkoihin. Tekniikasta vielä sen verran, että aion käyttää sitä myös tulevaisuudessa.

Loppuillasta koukutin vaaksan mittaisen taimenen sekä niskalta pikku hetkeksi reilusti vauraamman, mutta kalat eivät ns. kuuluneet minulle. Hankkijakin sai maistaa niskaimun taimenta kun siimat lenti silmille pelkän tapsin kera. Hämärtäessa taimenet intoutuvat möyrimään niskalla komeasti mutta jostain syystä kalamiesten tarjoukset eivät kelvanneet.

Sitten kävi se sama vanha ikävä juttu joka käy aina. Lupa-aika tuli täyteen ja oli aika poistua koskelta taas monta kokemusta rikkaampana.