Anoppilaan marjanhakureissulle ja minä tyypilliseen tapaan rakkaalle koskelle heti aamutuimaan kalaan autotallista kaivamallani appiukon vanhalla lasikuidulla.(omat vapani onnistuin laittamaan kosken vietäväksi lapinreissulla.) :(
Kolusin Kairokosken peilejä ja monttuja saamatta isompia tapahtumia.
Aamupäivän päätteeksi ajattelin käydä vielä kosken niskalla, koska aamulla joku oli sen jo kerinnyt "vallata." Uittelin oranssia litsiä niskaa kohden ja noin viidennen heiton kohdalla tuntui siiman päässä raskaampaa. Uusien polaroidien läpi oli kiva seurailla kalan väsyttelyä, jota kesti joitain minuutteja. Haavin kuiville läskin kirren ja pappi lauloi. Paino 1.6kg ja pituus 47cm, olo oli muikea.
Välillä lasten hoitoa, kun vaimo marjassa päivän.
Illalla suunta uudelleen Kairokoskelle. Hiljaista kosken yläosa, ennen siltaa tärppi jonkin aikaa kiinni, mutta ei...
Paikallinen kalavahti kävi antamassa tipsejä siinä sivussa ja kertoili, että kirreä oli kipattu koskeen joku aika sitten. Sanoi myös, että suunnitelmissa tulevaisuudessa ei olisi istuttaa tanea, koska tuntuu lisääntyvän ihan itteelläänkin. Pikku taimenia tulee tuolla ihan riesaksi saakka.
Myöhäisemmällä illasta siinä kosken laiturin luona iski vihainen kirjo vielä kiinni mustaan oranssi kauluksiseen liitsiin kiven edestä, jkalan myös otin evääksi. Paino 0.9kg ja pituus 41cm(taisi olla uros väreistä päätellen, en tiä...)
Onnistunut päivä kalastuksellisesti oli päätöksessä. Viinikka antoi taas omansa, palaan varmasti vielä pelipaikoille. Hieno paikka pitkine koskineen, suosittelen lämpimästi.
Komeita on kalat. Itellä juhannuksena kävi taimen katkaseen perukkeen hypyn päätteeksi, leukaan jäi super spuddler.
Olethan tutustunut Perhorasian sääntöihin?