Eräs joki Itä-lapissa | 15.7.2009 16:35

Saavuimme joelle 15.7 iltapäivästä pitkän ajomatkan jälkeen, joten tunnelma oli melko kutkuttava. Noh, iltahan siinä meni poikien kanssa kalastellessa. Muutamia mitallisia harreja saimme, mutta mitä niitä keittokalaksi ottamaan kun isompaakin tiesimme joessa olevan. Laavulle tultuamme otettiin siinä sitten pienet lämmikkeet ja pehkuihin uutta päivää odotellen.

16.7 aamu
Keli oli puolipilvinen ja hieman tuuli idästä. Pojat olivat laavulla nukkumassa känniä pois, kun minä jo lähin talsimaan jokivartta alas, paikkaan missä edellisenä päivänä olin bongannut vähän jykevämmän harrin. Saavuin pienen virtaaman niskalle jossa kala oli näyttäytynyt, menin polvilleni rannalle useamman metrin päähän ottipaikasta teitämättä oliko kala enään siinä. Viskasin pienen kuulapään ylä-virtaan ja annoin sen lirua kohti niskaa jolloin PSÄDÄÄM!! Harrihan se sielä ja komea oliki. Ei niin kirkkaassa vedessä erota kalojen tai syvyyden kokoa/syvyyttä. Reilun 7 minuutin väsytyksen jälkhen nappasin vain harria niskasta ja heilautin sen rantakivikkoon. Huokaisin ihmetyksestä kuinka suuri se loppujen lopuksi olikaan, 49cm paukutti mitta. Evät olivat kauniin turkoosin punaiset ja kylki hieman kirjahtava. Ei muuta ku reppuun vain ja takasin laavulle.

Iltapäivästä päätimme lähteä kävelemään jokea ylävirtaan, välissä tulisi järviä ja pitkiä hiljaisia suvantoja. Leirissä pakkasimme hieman eväitä ja tietysti nestettä. Tuskanhiki päässä käveltyämme 6km tulimme mahtavan näköiselle paikalle. Joki teki yhdeksänkymmenen asteen mutkan, mutkan kohdalta alkoi isohko "lampi", ei sitä enään poteroksikkaan voinut kutsua. Siinä vispattuamme kaveri narautti 50cm taimenen jonka kanssa painimme 14 minuuttia. Mahtavan näköinen ja luonnon kala, tuolla päin ei mäski kalaa ole. Saimme samasta montusta useita yli 45 cm harreja, otimme muutamia keittokalaksi. Iltasella käveltyämme takaisin leirille alkoi keiton teko ja hyvvää oli.