Konnuskoski (Leppävirta) | 7.8.2009 17:00

Pieni masennus päällä, kun ei ollut kaverin kanssa varaa lähteä Korpilohelle killejä narraamaan. No siitä se ajatus sitten lähtikin.

Kamat autoon ja menoks. Leppävirran nesteeltä luvat taskuun ja kohti Konnusta. Parkkipaikalla viriteltiin vehkeet taistelukuntoon ja lompsittiin Konnuksen kanavan yli kohti venerantaa. Rannassa todettiin, että vesi on laskenut TAAS. No ei voi mitään, vene vesille ja vastarannan saareen maihin.
Pienen kävelymatkan jälkeen saaren toisessa päässä alettiin olla pelipaikoilla. Juotiin ensin ihan rauhassa kupit kahvia ja harmiteltiin matalaa vettä. Kaloista ei vielä havaintoja.

Kalastus aloitettiin ronkkimalla rantoja. Vesi oli kyllä niin alhaalla, että korkeintaan jotain taimenen poikasia saattoi niissä vesissä uida. Kun rannat eivät tuottaneet tulosta, niin rohkeasti vain kahlaamaan keskemmälle. Kaverini lähti etenemään kosken keskivaiheilta ja minä niskalta. Tarjoilin kaloille Hares Earia hopeisella kuulalla ja kierteellä. En kerennyt pitkään pommittamaan vastarantaa, kun kala puri perhoon. Tärppi paljastui 15cm taimeneksi, joka pääsi samantien jatkamaan matkaansa.

Alempana koskessa kaveri heitti myös vastarantaa. Siiman päässä GRHE. Hetki taimeneni vapautuksen jälkeen kaveri huusi, että taitaa olla pieni taimen kiinni, ja niin olikin. Hetken päästä samanlainen pieni taimen vapautui koukusta. Hetken heittelyn jälkeen siirryttiin taas rantaan juomaan kahvia ja nauttimaan auringosta.

Kun kahvit oli juotu, ajattelin siirtyä streameriin. Sanoin kaverille, että ei noita pieniä jaksa pyytää. Laitoin uunituoreen, valkoisesta ja mustasta ketusta kyhätyn salakkajäljitelmän kiinni. Kaveri luotti edelleen pienempiin perhoihin ja jatkoi niillä. Kahlasimme taas samoille paikoille ja aloimme heittämään. Heitin lähelle vastarantaa ja vedin siimaa nopeasti sisään, ettei mene kiviin. Kivien jälkeen korjasin vähän ja annoin perhon uida vapaasti kosken ja rannan kivien välisen peilin läpi. Sitten tuntui tärppi ja vastasin siihen varovasti. Tunsin että kala jäi kiinni. Tunnustelin vähän aikaa ja tulin siihen tulokseen, että vähän kookkaampi ahvenhan siellä on (sillä ahvenia, särkiä ja salakoita on koskessa PALJON). Aloin vetämään siimaa sisään ja kala ilmeisesti ui toista rantaa pitkin kohti minua. Kaveri huomasi tilanteen ja kysyi, että onko kala. Sanoin että parempi ahven taas. Sitten kala vaan pysähtyi, eikä liikkunut mihinkään. Siinä vaiheessa tajusin, että eihän tämä mikään ahven ole. Hirveällä kiireellä niskan imussa viilettävä siima kelalle ja taistelu alkakoon. Nyt oli kyse ensimmäisestä mitallisesta taimenesta, eli maltti oli valttia. Huusin kaverille, että tämä on hyvä taimen. Siinä samassa taimen päätti lähteä koskea alas ja minä annoin sen mennä (vähän kokemuksen takia en tiedä miten näillä vehkeillä kärsii pistää vastaan). Lähdin itse taimenen perään viistosti kosken ja rannan suuntaan ja pyysin samalla kaveria hakemaan haavin (järkyttävän kuumuuden takia kaikki turha vaatetus oli rannalla). Kala ui kaverini ohi, ja kaveri huusi, että se on niitä samoja pieniä. Siinä ehkä vähän närkästyneenä tästä kommentista tokaisin, että jos se on niitä pieniä, niin miksi se pääsee uimaan sinun ohi koskea alas??

Hetken räpiköimisen jälkeen kaveri kuitenkin sai haavin haettua ja minä olin päässyt niskalta kosken reunaan. Kalakin oli luovuttanut alavirtaan menemisen ja sain tuotua sitä lähemmäs. Kaveri meni muutaman metrin päästä koskeen haavitsemaan kalan. Kiitin hyvästä haavinnasta ja vedin kalan rantaveteen. Koukun irroitus, mittaus, kuvaus ja samalla ihmettelyä. Tämän jälkeen kala pääsi turvallisesti takaisin koskeen ja kello näytti vaille kuusi.

Tämän jälkeen kalastettiin ja syötiin, syötiin ja kalastettiin. Kaveri sai vielä yhden pienen taimenen ennen illan hämärtymistä.

Sitten yhdentoista jälkeen alkoi kuoriutumaan perhosta niin pirusti, että niitä oli silmät ja suu täynnä. Kaloilla alkoi välitön pintominen ja niskalle löysi tiensä myös todella isot taimenet. Aloimme heti tarjoilemaan pinturia, eikä aikaakaan kun kaverilla nappasi keskellä koskea olevasta peilistä taimen kiinni. Kala näytti vähän vauraammalta kuin minun alku illan taimen, mutta pääsi irti juuri kun kerkesin ylempää paikan päälle seuraamaan väsytystä. Pimeyden takia perhoja ei nähnyt koskessa, eli ilmeiseti tartutus oli mennyt mönkään eikä kala ollut siksi hyvin kiinni.

Jatkoimme kalastusta vielä kahteen asti, mutta emme saaneet kuin muutamia tärppejä. Kaloja pintoi aivan älyttömästi koko ajan, mutta emme osanneet tarjoilla perhoja oikein /oikeita perhoja. Myös kookkaat harjukset nousivat perhosten ilmestyessä rantoihin syönnökselle, mutta tällä kertaa nekin jäivät narraamatta.

Reissu oli kaikin puolin onnistunut. Uskoisin, että kokeneempi saisi tällaisena iltana hyvät kalat Konnukselta!