Vilppulankoski (Vilppula) | 7.8.2009 18:00

Pitkästä aikaa päätin raapia kasaan tämän päiväkirja merkinnän....

Eli lähdettiin sukulaismiehen kanssa perhokalaan Filippiineille. Tarkoituksena oli siis perehdyttää kaveri perhonkalastuksen saloihin. Kaveri oli harvakseltaan aikaisemmin kalastanut, mutta ei vielä ollut päässyt kovin syvälle lajiin kiinni.

Koskella vesi oli matalalla ja lämmintä. Muutamia kalastajia oli perjantai illalla liikkeellä, ei kuitenkaan tungokseen asti. Ensimmäinen iskupaikka oli niska ja taktiikkana skater tyylinen pintaperhokalastus. Käytiin läpi niskan paikkoja ja perhon kuollutta uittoa, viistätystä ja hypyttelyä. Niska ja niskan jälkeiset "varmat" montut antoivat tyhjää.

Päätin opetuksen välissä heittää itsekin muutaman heiton virtaan ja sainkin virran reunasta tartutetuksi pienen, siis todella pienen kirjolohen. Lämpimässä vedessä kala oli hetkessä haavissa ja seuraavassa hetkessä takaisin koskessa.

Niskan jälkeen päätimme kopaista kaupungin puoleinen sillan alunen, tietenkin alavirrasta kalastaen. Kaveri aloitti kalastuksen ensin, itse vierestä neuvoen. Kuolleen uiton jälkeen päätin näyttää miten perhoa pomputetaan, jolloin näytösluonteisesti tartutin pienen taimenen. Itse siirryin kalastamaan yläpuolella olevalle heittolaiturille, kun kaveri jatkoi sillan pilarin vierustan pommitusta. Hetken perästä skater pinturia vietiin ja kaverikin pääsi kalan makuun. Ilo jäi lyhytaikaiseksi, kun kala pääsi irti. Kuulemma oli mitallinen, siis 40 cm (pienehkö alamitta).

Seuraavaksi siirryimme autoparkin liukuun heittelemään ja vaihdoimme pintapupakalastukseen. Sivuperuke tuli tässä vaiheessa mukaan tottakai. Neuvoin miten pitää kalastaa sektoreittain ja pupaa nykien siten että pupa on kokoajan ajeessa. Näytöshetkellä suurehko kala kävi kopaisemassa, mutta ei jäänyt kiinni. Kaveri jatkoi kalastelua liussa ja sai hetken päästä harjuksen saaliiksi.

Tämän jälkeen siirryimme kahvittelemaan. Kahvin jälkeen päätimme siirtyä kiviriutalle kosken alakautta kahlaten. Näytin kaverille varman kalapaikan vasemmasta matalasta uomasta ja siitä kaveri tartuttikin juuri mitallisen taimenen pintapupalla. Haavitseminen oli hieman vaikeaa hämärässä, mutta hetken taistelun jälkeen haavissa pärskytteli noin 40 cm rasvaevä leikattu taimen, joka pitkän elvytyksen jälkeen jatkoi Vilppulankoskessa majailua (toivottavasti siirtyy järveen murkinoimaan). Kaveri oli perin otettu saamastaan taimenesta oli kuulemma suurin mitä oli perhovehkeillä saanut.

Jatkoimme matkaa kohti ylävirtaa. Siltojen keskiosan alue antoi pyytäjille tyhjää. Pimeys alkoi hiipimään ja itse siirryin kalastamaan riutalle. Hetken siellä heiteltyäni sain tartutetuksi noin 1 kg kirjon, joka oli kelpuuttanut pimeässä pintapupani. Yläosa riutasta ei antanut mitään tapahtumia. Kun palasimme alemmaksi riutalla sain melkein samasta kohdasta tartutettua kalan mistä edellinen kirjolohi oli tarttunut. Kala osoittautui pieneksi (600 g) kirjoloheksi. Tämäkin vääntäytyi haaviin ongelmitta.

Heittelimme tämän jälkeen vielä tovin, mutta uusia tapahtumia ei kirjattu. Kellokin alkoi lähennellä 2.00 joten päätimme lähteä kotiin. Reissu osoittautui helteisestä kelistä huolimatta varsin onnistuneeksi, tulihan kaverille kalatapahtumia ja toivottavasti rutkasti oppia Vilppulankosken ottipaikoista ja kalastustekniikoista.