Jämtlandi / Tröndelag | 14.8.2009 10:50

Kesäloma alkoi hymyilen kuin Tapani Kansan laulussa. Jämtlannissa tuli sitten vettä kuin saappasta kahtena päivänä. Kaksi nättiä taimenta kuitenkin narrasin "Annalla"(perho)vesitippojen välissä. Istuttiin kodassa ja paistettiin ne. Päälle keittokahvit a'la Kjelle.

Riisinkeitin siirsi meidät pohjoisempaa, lähelle Norjan rajaa. Kolåsenin tunturiasema rakennettiin ensimmäisen kerran jo 1800-luvulla ja uudestaan -30 luvulla. Liekkö liköörijengi sen vanhan poltanut, en tiedä. Maisemat kuin valokuvissa. Ensimmäisenä päivänä tuuli oli aika luja, joten jouduttiin melomaan suojaisessa lahdessa. Harjukset kuitenkin iski perhoon ja sain myös pienen taimenen. Seuraava päivä pelkää melomista. Storvallsån ihan omaa luokkaansa. Syötiin lakkoja suoraan kajaakista ja ihmeteltiin luonnon rauhaa. Käveltiin "rappukivikoskelle" ja pidettiin tauko ja minä uin luonnon kylpyammeessa.

Sitten loppui laulu lyhyeen, kun seuraavana päivänä löysin muijan, tuuliviiri turpeessa, mökin edestä. Oli kompuroinut rappusilla ja nilkka nyrjähti. No minä otin silverteipin ja kääreet esille ja tein tukevan paketin. Siitä se sitten kävelykeppien kanssa pääsi ylös.

Tultiin Norjan puolelle ja ajettiin Gangåsvattenin ohi. Sanoin rakkaalle kempurajalalle, että tässä järvessä olen haaveilut kalastuksesta jo 30 vuotta. Jalka sano, että kalasta nyt. Otettiin mökki ja oltiin 2 päivää siinä. Missään en ole koskaan nähnyt niin paljon hyppiviä taimenia kuin siellä. Niitä oli ilmassa joka puolella. Perhon valinta oli vaikeaa kun kuoriintuvia ötököitä oli kilokaupalla. Mutta Sweeney Todd ei pettänyt ja sain 2 lyhyttä ja paksua taimenta ja karkuutin monta.

Seuraavana päivänä sain vihjeen perhon valintaan norjalaisilta. Pienet ruskeat uppoperhot toimii. Ja toimi kanssa mutta ei tahtunut jäädä kala kiinni. Hyvä muisto jäi suuhun ko. paikasta.

Ajettiin vuonolle ja oltiin siellä 5 yötä. Vettä sateli tasaiseen tahtiin. Lohet ja meritaimenet nousivat merestä makeaan veteen. Niitä oli siellä ja täällä. Yhtään en saanut ylös, mutta tärpejä oli montakin. Se oli aika hirveetä perhostelua kun lepikossa ja kivikossa yrittää jotain järkevää tehdä. Vanha Abun lohiperho "räka" oli mieluisin. Koko punainen ja yksinkertainen. (Meinaan vaan, että minäkin ehkä osaisin sellaisen sitoa).

Merestä tuli makrilleja perholla, mutta vaikeeta oli sekin. Ne halavatut söivät vaan planktonia. Yhtenä päivänä melotiin vuonoa ilman onkia. Mahtavaa.

Aurinko paistoi, olikohan maanantai ja päätettiin Willyn ja sen pojan kanssa nousta tunturin päälle kalaan. Hollannin pojilta loppui veto moneen otteeseen kalliorinteessä. Matkaa ei ollut kuin 5 kilometriä. Kallion kupeessa vierähti 2 tuntia. Ylhäällä oli pelkää suota, joten oli hyvä kävellä. Syötiin kypsiä lakkoja ja mustikoita.

Lampi oli ihan peili tyyni. Taimenia kävi pinnassa harvakseen. Tuli mieleen, että pinturi ei toimi tänään. Vesi kirkasta kuin kristalli. Kävelin toiselle puolelle lampea ja sidoin "black magicin" 0, 12 tapsiin. Perho rikkoi pintakalvon ja taimen kiinni. Hyvin alkoi, ajattelin. Samassa se pääsi irti.

Mitään ei tapahtunut koko aamupäivänä sen jälkeen. Joutiin kahvit ja minä uin taimenien seurana. Kerättiin kanttarelleja pussillinen paluumatkalla. Syötiin illalla, hollantilaisten iloksi, leivän päällä. Makuelämys sekin.

Oltiin Idressä 2 yötä tutun luona. Kävin kalassa yhden kerran ja sain puronieriän. Siihen se kalastus loppuikin siltä erää. /spider