Merikarvianjoki (Merikarvia) | 9.10.2009 08:30

Pitkän viikonlopun reissu Merikarvialle. Jotenkin näin se meni.

9.10.2009
Perjantaina aamusta saavuttiin Lankosken rantaan. Luvat käytiin pikaisesti Köffiltä hakemassa, ja ei muuta kuin luonnonuomaa koluamaan. Pari minuuttia ehdin liitsejä laavun edustalla uitella kun ensimmäinen kala oli kiinni. Pian haavissa sätki pieni kille joka pääsi nopeasti takaisin märkään kotiinsa. Vesi oli luonnonuomassa niin matalalla että kuopat oli hyvin nopeasti ronkittu. Päätettiin marssia voimalaitosuomalle. Tyhjältä tuntui, kunnes suvannon alapäässä jokin iso ja raskas kävi siimaa riuhtaisemassa. Heti tärpistä sain siimat silmille ja huomasin 0,22 Stroftin pettäneen. Harmitti. Pian siimassa pyörähti kilon-puolentoista kille, mutta ei pysynyt tämä. Oli aika vaihtaa paikkaa.

Holmankoski oli seuraava kohde. Välisuvannolle kun päästiin kun rantauduttiin, jouduin heti haavimieheksi. Joku perhomies siinä ihan nättiä killeä väsytti ja haavi vaikutti hiukan pieneltä, joten kävin pyyhkäisemässä parin kilon talouslohen talteen. Itsekkin päästin kohta heittämään eikä ensimmäisiä kalakontakteja kauaa tarvinnut odottaa. Niin kaverilla kuin itsellänikin oli monia kovia ja raskaitakin tärppejä, mutta kun ei kalat pysynyt, niin ei pysynyt. Pieni taimen ja nätti harri sentään kävi haavissa. Molemmat laskin takaisin. Silti mieli alkoi mustua. Auton keula kääntyi Mericampingille.

Mökin kuittaamisen, auton purkamisen ja pikaisen evästauon jälkeen ajeltiin Stäävitille. Tyhjää heitettiin niin niskalla kuin myös sillan yläpuoleisessa mutkassa. Kohti Puukoskea. Puukoskella olikin todella paljon kalastajia niin niskalla, suvannolla kuin alakosken niskalla. Päätettiin koluta yläkosken alta peilejä, ja pian oli molemmilla kalat kiinni. Mutta kuten päivän aikana oli tavaksi muodostunut, pääsi nämäkin irti molemmilta ennen haavia. Lähdettiin saunan lämmitykseen.

10.10.2009
Aamusta ajeltiin Lankoskelle tilannetta tarkastamaan. Laavun edustalla odottelin omaa vuoroa, kun yksi mies siitä pari killeä väsytteli. Kun vuoro sitten koitti, ei liitsit antaneet pistoakaan. Autosta hain kevyemmän vavan johon olin viritellyt pikkuperhot valmiiksi. Ehdin larvastella monttua pienen hetken kun siimaa tukistettiin. Potra, kiloinen kille ravisteli vavassa mukavasti, mutta oli pian haavimiskunnossa. Yksi huono heilaus haavilla, ja perho oli havaksessa kiinni, ilman kalaa. Per.... Taisipa kaverikin muistaakseni siitä yhden kalan karkuuttaa. Taas tavarat autoon ja paikan vaihto.

Stääveille pysähdyttiin seuraavaksi. Sillan luona aikani kalastelin ja lähdin siitä heitto heitolta pudottelemaan liitseillä alavirtaan. Pian eräästä peilistä kävikin epämääräinen tökkäisy, ei mikään mörkö kuitenkaan. Vaadit-kosken niskalta sitten kävikin ensin yksi kova kolaus, ja pian sen jälkeen kaksi pienempää karkuutusta. Mutta ei kaloja ylös. Pisti miettimään synkkiä.

Holman välisuvanto oli seuraava kohde. Pian parkkipaikan puolelta sainkin pinkillä larvalla nätin, nelikymppisen harrin. Kalan vapautuksen jälkeen kahlasin suvannon yläpäähän kosken alle. Kohta kaveri tartutti kalan suvannon puolivälistä, ja minä muutaman sekunnin myöhemmin kosken alta. Kaveri sai kalan haaviin, minä en... Saunan puolelle kahlasin ja aloin laskea suvantoa alas heitto heitolta. Kaveri seurasi perässä, ja puolivälissä laskua (parin tärpin jälkeen) oli kala kunnolla kiinni. Nyt se sieltä vihdoin tuli haaviin asti, vajaan kilon kille. Helpotti kovasti kalastusta. Samalla laskulla sain vielä toisen killen ja nelikymppisen taimenen. Uusi lasku yläpäästä tuottikin sitten neljä killeä, kaksi taimenta ja kolme harria. Parin tärpin lisäksi. Alkoi kalastus taas maistua.

Illansuussa käytiin Puukoskella. Porukkaa taas todella paljon, mutta alakosken niska oli "vastarannalla" vapaa. Sinne siis. Toinen heitto niskan yläpuolisten kivien alle, ja kala kiinni. Karkasi. Seuraava heitto ja tärppi. Yksi heitto tyhjää välissä, ja kala kunnolla kiinni. Parin minuutin puljaamisen jälkeen haavissa räpisteli samanlainen vajaan kilon peruskille mitä joki tuntui olevan täynnä. Muutamaa hetkeä myöhemmin haavissa kävin edellisen kalan kopio, ja toisen vielä karkuutin. Kaverikin siinä vielä vapaa taivutteli, joten kyllä kalaa joessa tosiaan oli. Illan tunnit päätettiin heittää vielä Holmalla.

Vaihdoin siiman viitos-uppoon ja boobyja siimaan. Saunan puolella välisuvantoa tällä viritelmällä sain yhden tärpin ja juuri ennen pimeän tuloa vielä nätin, nelivitosen taimenen. Nyt kelpasi mennä mökillä lämmittämään saunaa ja paistamaan kaverin ottamia killejä.

11.10.2009
Aamun heitot Holmalla tuottivat vain muutamia tärppejä ja ärräpäitä. Porukkaa oli kuitenkin todella vähän liikkeellä, joten kalat taisivat häiriintyä eilisen paineesta aika pahasti. Tosin miehillä ei tainnut yrityskään olla enään eilisen tasolla, kolmatta päivää kalastaminen vie veronsa kuitenkin. Päätettiin siirtyä Puukoskelle. Eiliseltä ottipaikalta, alakosken niskalta pian yhytettiin kalat. Itse sain haaviin nelikymppisen taimenen, kun kaveri taas tiputti peruskillen. Muutamaa heittoa myöhemmin kävi liitsissä taas kala, mutta karkasi. Pikkuhiljaa alaspäin kalastellen edettiin kohti niskan murtumaa, ja vähän ennen koskea sitten killen yhytinkin. Chartreusea liitsiä purrut kala sai keppiä niskaansa. On jotain kotiin vietävää. Muualta koskea en itse kalaa enää löytänyt, kaveri sai samalta niskalta kaksi omien sanojensa mukaan todella pientä killeä.

Lankkari oli seuraavaksi vuorossa. Luonnonuomasta en itse mitään siimaan saanut, kaverin vapauttaessa pienen killen. Voimalaitosuomaan siirryttiin pienen mietintätauon jälkeen. Sinne taas marssin suvannon alapäähän missä se iso katkoi perjantaina siimat. Nyt sieltä en löytänyt kuin kaksi pientä ahventa. Kaveri löysi killet parkkipaikan lähistöltä, karkuutti pari ja sai vihdoin yhden ylös. Toisen kolkatessa kalaa heitin itse tuolle paikalle. Pianpa sieltä peruskille tärähti omaan perhoonkin, ja pappia annoin tällekkin kalalle. Hetki vielä siinä kalasteltiin ja päätettiin käydä viimeisin kerran Holmalla. Muutamia kalamiehiä välisuvannolla olikin, joku oli kuulopuheitten mukaan kalan saanutkin. Meillä ei tärppiä suurempia tapahtumia ollut, ja väsy alkoi painaa jo sen verran päälle että päätettiin lopettaa tämä reissu siihen. Kohta auton keula kääntyi jo kohti Keski-Suomea. Mukava oli tämäkin reissu Merikarvialle.

Kaikki kalat, lukuunottamatta viimeisen päivän kahta killeä, vapautin viivyttelemättä.