On taas aika muistella tuiskun keskeltä viime kesäistä kuusamon kalareissua. Neljän päivän pyrähdys kuusingin kauniiseen maisemaan ajoittui heinäkuun ensimmelle viikolle. Tällä erää joukkomme alkumiehitys oli kaksi miestä joka lisääntyisi sovitusti yhdellä lisää reissun loppupuolella.
Aikaiseen ajankohtaan nähden katsottuna taimenen kalastusta saimme olla kuusingin leirintä alueella omalla porukalla eikä lähipäiville ollut tilanteeseen tulossa muutosta. Lunastimme luvat ja mökit kioskilta samalla udellen taimensaaliista- melko hiljaista oli kuulemma rintamalla ollut. Joen kahdeksi jako herätti myös keskustelua parin oluen ajan.
Aloitimme kalastuksen "leirintäauleen" niskalta siirtyen alaspäin hevonperseelle asti harjusta tavoitellen jota joessa oli runsaasti, alamittaista sekä myös mitallista kalaa. Ruokaharrit saatuamme siirryimme leirintä alueelle valmistamaan päivällistä josta voin kertoa että oli kesän parhaimpia aterioita. Tankkauksen jälkeen pyhitimme ilta/yökalastuksen taimenperhoja liotellen mitään varmoja tapahtumia saamatta.
Seuraavina päivinä kalastelimme kiukaankorvaa, rojokoskea, hevonpersettä, vihtamutkia, sipiä, lohipyörrettä, taimenen Silmääkään näkemättä. Kioskin pitäjä Jani oli karkuuttanut melalammen-niskalta ison kalan joka nakerti miestä melkolailla.
Viimeisenä iltana seuraamme liittyi Kärkkäisen Kaitsu jonka sipinkoskenniskan "HAUKI" herättää keskustelua vielä kauvan. "Hauki" nappasi oranssin putkiperhoon ja tuli melko helposti lähemmäs mutta yksi kunnon pyörähdys, veden roiskahdu, siima poikki, kuin veitsellä leikattu? Onneksi sain videoitua koko toimenpiteen, katselen sitä aina silloin tällöin enkä vieläkään siitä saa haukea kirveelläkään.
Tapahtumarikkaan yön jälkeen seuraavana aamuna oli aika pakata romppeet kyytiin ja ruuvata kurssi kohti sawon maata, historian toinen kuusinki reissu oli kotimatkaa vaille valmis. Vaikka oli heinäkuu eivät villasukat olleet liikaa, nimittäin viimeisenä yönä lämpötila oli +5 astetta ja näppejä sai lämmitellä aika tiuhaan tahtiin. Reissu oli todella onnistunut, välineet kesti ja tutustuimme uusiin kalamiehiiin jokivarrella. Saimme kokea monenlaista ihmettä joista ehkä top-3 oli 1. Kaitsun sipinkosken kala? 2. punainen sammakko? (ei kovin paljon edes konjakkia tuolloin juoneena?) 3. Rojokosken pusikoissa päälle hyökännyt koppelo joka pelotti ihan oikeasti.
Ensi kevättä odottaen ja hyvää uuttavuotta toivottaen pielaveden perhomiehet!
Todellakin mukava katsella näin talvella näitä kesän kalareissuja. Hyvää Uutta Vuotta kaikille.spider
Kauniita miehiä ja melkein yhtä kauniita maisemia. Itseltäni jäi Kuusinki viime kesältä, mutta pitää koittaa ensi kesänä uudelleen.
Ei saa laitella tämmösiä kuvia. Palautu mieleen hyvin hämärästi muistikuvia 20v takaa tuolta...voi kun joskus taas pääsis...
Jos rouvan kanssa sattuu lomat samaan aikaan niin vois harkita. Lapissa on kuulemma paremmat Harjus-vedet kalastuskiellossa metsähallituksen toimesta jonne oli haave mennä Näätämön ohella.
Kuusingille olis kyllä samalla tavalla mukava päästä kuin Pielaveden pojat eli että ei tarviis ringissä pyöriä. Se ei oikein mun jutulle tunnu. Mieluummin pyytää vaikka tyhjää pitkillä heitoilla sitten jos joki on tyhjä ja odottelee nousukaloja
jep, olen itsekkin rauhallisen kalastuksen kannalla, rauhallista lääniä kyllä löytyy ja joka kerta jonkinlaiset taimen havainnot ollaan saatu. Toisaalta rinkikalastuksessa on varmasti myös se oma tunnelmasa
Jeps! Tutun näkösen kosken niskalla Mökkiläinen tuulettaa. Ensikokemukseni Kuusinkiin alkoi juuri tuon kosken kohdalla. Siellä sain nähdä sen aidon Kuusinkilaisen Taimenenkin kun rojautti n.20m päässä minusta hypätä... Se jokin kaipuu jäi... Jospa ensi kesänä nähtäisiin? Komeet kuvat ja nätit harrit.
Molemmilla on tilansa, eli ringillä ja rauhallisella kalastuksella. Eli kun olen päivän harria kalastanut, niin yöllä rauhallinen nuoriolla rupatelu ja omalla vuorolla paikkojen kalastus tuntuu välillä ihan nastalle. suosittelen
hauki on kala jne.
Tarkoitatko kommenttia v...un hippiäinen.
Sen jälkeen kuin tämä ryhmä joelta poistui niin sitten se nöyryytys vasta alkoikin, leirin kohdalta tein päätelmän että kosken suvanto kohdassa olisi taimen, koska pikku kalaa pintoi muuten aivan tautisesti, muttei sillä kohdalla.
Haravoin monttua varmaan tunnin ja luovutin ja menin saunomaan, silloin leirintä alueelle tuli asunto autolla kaveri joka kyseli että minne millä jne. neuvoin hänet ko. paikalle ja kun tulin saunasta niin kaveri palasi joelta mukanaan 62 senttinen paanajärveläinen???
Vaimoni kyseenalaisti kalastustaitoni samantien joten hmmm...
Veikkaan kyllä että saamamiehellkin voi olla ensikerralla selittämistä vaimolle jos parikin viikkoa tyhjää haraa kuusingilla, kun edellisellä kerralla oli kala vartissa kuivilla.
Tästähän jatkoin reissuani torniojoelle ja ssavuin sinne maanantaina illalla klo: 18.00 ja laittelin lohivehkeet valmiiksi ja maksoin leiritkin etukäteen pariksi päiväksi ja vasta sen jälkeen luvan myyjä totesi rauhoituksen alkavan ja kestävän juuri tuon kaksi vuorokautta....
No harreja tuli perhosteltua ja kivaahan sekin oli, vaikkakin pieniä oli harrit isossa "purossa"
Kiitokset mökkiläiselle hyvästä jutusta, mutta annetaan haukien olla..
Olethan tutustunut Perhorasian sääntöihin?