Päätin lähti kokeilemaan sumarikalaa Kotalankoskilta. Ajatukset olivat Vehmaiskosken loppuliussa, joka tunnetusti on Kotalankoskien paras sumaripaikka. Päätin kuitenkin kalastaa Kitusenkosket.
Kitusenkoskilla jäätilanne itse koskiosuuksilla oli vielä varsin paha, eikä niissä ollut mahdollista kalastaa. No eipä kalakaan vielä niissä ollut vaan keskityin kalastamaan avonaisia niskoja ja loppuluisuja.
Joen yläosalta tavoitin muutamia pikku taimenia nymfilla, isomusten ollessa piilossa. Vaikka sää oli aurinkoinen, lämmin ja sumukorentojakin kuoriutui tasaiseen tahtiin kalojen tuikkeja en nähnyt.
Pitkän metsä rämpimisen jälkeen joen alaosalta havaitsin pintovan kalan. Tämä siis ensimmäinen bongaamani sumareita syövä yksilö. Rauhallisista pintakäynneistä päätellen kala oli ihan kivan kokoinen. Siinä sitten lähestyin kalaa kanttaillen ja ryömien joen törmää pitkin. Lähestymissuunnaksi valitsin kalan takaa päin, sillä ajattelin kalan olevan arka ylimääräisille liikkeille, kun se matalassa vedessä oleskeli.
Tiesin, että heiton tuli onnistua ensiyrityksellä. Siiman sotkeentuminen puiden oksiin tai siiman läsähtäminen veteen olisivat ne tavat, jolla menettäisin varmasti ensimmäisen sumarikalani.
Ensimmäinen heitto jäi vähän lyhyeksi, mutta toinen heitto meni nappiin ja kala kävi poimimassa kankeanoloisesti korriviritykseni veden pintakalvolta. Vaivoin sain viivästettyä vastanykäystäni sen verran, että kala oli ehtinyt kääntynyt alaspäin. Kala pysyi pienessä koukussa kiinni lyhyen ja kankean väsytyksen ajan ja hetken päästä se lepäsi haavissani. Muutaman kuvan jälkeen tämä yksilö sai asettua uudestaan niskalleen.
Reissu oli erittäin onnistunut olihan saanut ensimmäisen sumaritaimenen. Kotalaan suuntaaville voin sanoa, että sumarikausi on tällä hetkellä käynnissä. Lähtekää kalaan nyt ennen kuin tulvahuippu koittaa......
Olethan tutustunut Perhorasian sääntöihin?