Pihlaiskosket (Keuruu) | 24.5.2010 04:00

Jo muutama viikko sitten päätetty reissupäivä lähestyi ja säätiedotukset lupaili päivä päivältä huonompaa keliä.
Sunnuntai-iltana hyppäsin bussiin Tampereelta ja pikkuveli oli vastassa Keuruulla, josta autolla Pihlaisille. Luvat "lupa-automaatista" ja Pihlaisten tien varteen autoon nukkumaan.

Kello herätti klo 4 ja kamat kasaan ja koskelle. Kyltti puun rungossa "kahluu kielletty toukokuun loppuun" herätti hiukan epätoivoa, koska monet peilit jäi päivän aikana saavuttamatta.

Aloiteltiin Pihlaiskoskesta ja itse menin niskaan pommittamaan, ilman tulosta. Niskalta hiukan alaspäin ennen laituria virran reunasta otti vihreään kuulapupaan laiskahko kirre, jolle mittaa oli kertynyt 40cm(CR). Puntari ei ollut mukana, joten paino jäi vielä arvoitukseksi.

Jatkoin alaspäin ja pikkuniskalta ennen koskea taas samaisen pupaan kiinni kala, joka olikin jo harvinaisen pirteä. Väsyttelin kalan haaviin ja mittauksen(40cm) ja kuvausten jälkeen sekin pääsi kasvamaan.

Vettä tuli taivaalta enemmän ja vähemmän, mutta sehän vaan virkisti. Välillä pientä evästystä ja taas jaksoi vispata.
Alempaa kosken kuohuista ennen suvantoa pieneen Streameriin otti vihdoin taimen 45cm, joka myös sai vapauden mittailun ja poseerausten jälkeen. Pikkuveli sai elämänsä ensimmäisen mittakalan perhovehkeillä kodan edustan laiturilta. Kirre 40cm ja 800g sai saamamiehen hymyn leveäksi. Samalla selvisi minunkin kirjojen paino, koska näyttivät olevan samasta pesueesta.

Siirryttiin vielä lopuksi aikaa Kuusikoskelle. Pommittelin niskaa, kun veljellä pian taas jotain kiinni alempana koskessa, juoksin videoimaan tapahtuman. Entisten kokoinen kirrehän se siellä oli purrut streameria ja kiintiöt tuli hälle täyteen. Itse jatkoin sinnikkäästi niskan taitteen tavoittelua, koska kalanhan siellä oli oltava. Viimein sain oranssin liitsin uiteltua oikealle hollille ja samalla tärähti. Hetken uiteltuani kala paljastui ilm. säyneeksi, kelailin sen rannalle ja tämäkin kala pääsi filmille(CR). Loppuhetket ei antaneet minulle sitä ruokakalaa enää, joka oliskin ollut mielenkiintoista kuljettaa junalla Tampereelle rinkan kätköissä.

Märkyydestä huolimatta antoisa reissu Keuruun syrämeen. On se kaunis paikka, kunhan vesi laskis vähän ja saisi kahlata paremmille mestoille. Kiitän ja kuittaan!