Merikarvianjoki (Merikarvia) | 13.6.2010 19:00

Lähdimme sunnuntaina yhden jälkeen ajelemaan Peten kanssa kohti merikarviaa. Itsellä oli vielä hiukan heikko happi rankan viikonlopun jälkeen, vaikka lauantaina olinkin kiltisti kotona. Haimme Köffiltä hiukan limpparia ja energiajuomaa josko ne vaikka hiukan toisivat lisää puhtia mieheen. Päätimme aloittaa kalastuksen holmankoskelta.

Kun hurautimme holman parkkipaikalle, huomasimme, ettemme olleet ainoat kalamiehet paikalla. Pete laittoi innokkaasti välineensä kuntoon suht nopeasti, ja miltei juoksi joelle, kun taas itse juttelin muiden kalamiesten kanssa samalla välineitä kuntoon laittaen. Aloitin kalastuksen parkkipaikan yläpuolisen kosken loppuliukua larvastellen, mutta hiljaiselta vaikutti. Huomasin että vielä hetki sitten ollut huonohko olo oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Kyllä kalastus vaan saa ihmeitä aikaan. Päätin siirtyä ylävirtaan kovempaan koskeen heittäen nymfiä ylävirtaan. Sen verran olen jo siellä perhoa uittanut että tiedän jo melko hyvin kalojen asentopaikat, ja ei siinä montaa heittoa mennytkään kun ensimmäinen noin 30cm taimen pyristeli siimassa. Pirteitä taistelemaan nuo taimenet. Vapautettuani kalan jatkoin kalastusta ylävirtaan. Tiesin että keskellä koskea olevan ison kiven kummallakin puolella on hyvät asentopaikat kalalle joten heitin aluksi vasemman puolen, mutta ei ollut siinä kalaa ottituulella. Mutta oikealta puolelta paukahti todella vihainen kala. Kala lähti ärhäkästi ylävirtaan syöksymään. Tunsin ettei siiman päässä mikään mörkö ollut, mutta mukavan kokoinen kala kuitenkin. Vähän aikaa kala ui virtaa vasten syöksyillen sivulta toiselle kunnes antautui ja tuli haaviini. Pirun kaunis 40cm taimen. Pete oli juuri ja juuri näköetäisyydellä, eli kuvaa ei voinut tällä kertaa ottaa. Ja taimen takaisin jokeen. Siirryin pikkuhiljaa vastarannan puoleista virtaa kalastamaan. Heitin nymfit pienen saaren edustaan, ennen kuin kahlaisin siihen kalastamaan saaren ja päävirran väliin jäävän sivu-uoman monttua. Ja taas vapa taipui. Tällä kertaa kyseessä oli noin 25cm taimen. Menin erään kiven päälle seisomaan, jotta pystyin kalastamaan edellä mainitun montun. Heitin perhot ylävirtaan ja annoin valua virrassa olevan kiven ja rannan väliin, ja säikähdin jopa hiukan kun kirjolohi iski todella äkäisesti hypäten ilmaan ja sen jälkeen ampaisten ylävirtaan kauhealla spurtilla. Jonkin aikaa kala väänsi todella hyvin kokoisekseen hanttiin kunnes yhtäkkiä ihmettelin miksi kala tulee kuin valumalla haaviin. Huomasin kalan sotkeneen itsensä taistelun tuoksinassa perukkeeseen niin ettei voinut käyttää pyrstöään. Hah, hyvät naurut sain siitä:D Oli kyllä todella hyvä kuntoinen noin kilon kirre, varmaan pidempään joessa asustanut. Noh, kirre takaisin jokeen ja kun olin saanut perukkeen oiottua, niin samoin myös perhot. Hiukan ylempää edellisen kalan ottipaikasta ylläolevan niskan loppuliu`usta tärähti hetken päästä taas pirteä kala. Haaviin sekin ja osoittautui 35cm taimeneksi. C&R senkin osalta tietysti. Sen jälkeen lähdin takaisin parkkipaikalle, ja huomasin kalakaverimme Villen saapuneen myös paikalle. Hetken siinä turistiin niitä näitä, kunnes Pete kiljahtaa joen toiselta puolelta että nyt on kala kiinni. Peten vapa taipui mukavasti luokille, mutta muutaman sekunnin jälkeen kala pääsi irti. Pete sanoi että olipas siinä kalassa potkua. Tässä vaiheessa iso osa muista kalastajista oli jo lähtenyt menemään vaikka kello oli vasta noin kuusi. Huomasin palolaitoksen suoran puoleisen kosken niskan olevan vapaa, ja meninkin sitä kalastamaan. Pikku hiljaa laskeuduin lähemmäs niskaa asteittain kalastellen. Juttelin samalla Villen kanssa niitä näitä, ja heitin perhoni keskelle virtaa, ja annoin valua kohti niskaa. Juuri ennen niskaa, ison kiven kosken puoleiselta puolelta sitten tärähti ja KOVAA! Sydän pomppasi kurkkuun iskun voimasta. Sanoin jätkille heti, että nyt on kyseessä iso kala. Jätkät nyt tietysti naureskelivat mutta alkoivat uskomaan että kyllä siellä joku venäläinen sukellusvene on, kun kala tuli ylävirtaan, ja vaikka koitin kuinka ohjailla kalaa, niin ei riittänyt vavassa voima. Tässä vaiheessa päätin ottaa varovasti, sillä olihan minulla vain 0,20mm peruke. Kala jatkoi matkaansa ylävirtaan todella vahvojen potkujensa kanssa. Jo tässä vaiheessa alkoi ranteeni huutaa hoosiannaa, mutta kummasti sitä vaan jaksoi vääntää siitä huolimatta. Kala oli uinut jo parkkipaikan yäpuolisen kosken loppuliukuun eli noin 50m mistä se otti perhooni. Kala alkoi olemaan enemmän ja enemmän paikallaan ja juroi pohjassa, joten annoin Petelle isomman haavini ja lähdimme kahlaamaan kalaa kohti, joka oli siis toisella puolella jokea. Pakko oli siis kahlata, kun vavassa ei riittänyt puhti vetää kalaa lähemmäksi. Noh, pääsimme miltei haavimisetäisyydelle, mutta en meinannut millään saada kalaa pintaa että sen olisi turvallisesti saanut haavittua. Pete pelkäsi koko ajan että jos hän vähänkin sählää haavin kanssa niin sivuperukkeessa olevat perhot ovat kiinni haavin havaksessa. Epäröintimme meinasi käydä kalliiksi, kun kala otti ja lähtikin yhtäkkiä takaisin koskea alaspäin. Juoksimme melko vauhtia kalan perässä, ja voin uskoa kuinka koomiselta sähläyksemme näytti:D Rannalla oli Ville ja pari muuta kalamiestä kannustamassa, ja välillä kyllä nauramassakin, ihan aiheestakin välillä:D Saimme vielä kerran kalan haavimisetäisyydelle mutta Pete ei saanut kalaa haavittua, ja peli alkoi olla menetetyn näköinen kun kala oli metrien päässä kosken niskasta, mistä se otti perhoon. Ja sinne se sujahti koskea alas ja minulta katosi itsesuojeluvaisto täysin, kun ryntäsin samaa reittiä kalan perässä. Vaaratilanteilta vältettiin, vaikkei minulla ollut mitään havaintoa kuinka syvää koskessa oli. Siima pääsi jo löystymään ja pelkäsin pahinta mutta onneksi kala oli vielä kiinni. Kala pysähtyi noin 10-15m niskasta alaspäin monttuun, ja Ville ja Pete olivat siellä jo asemissa valmiina. Ajattelin että nyt on viimeisiä mahdollisuuksia saada kala haaviin, ja vedin vavalla kalaa pintaan, ja Peten näkiessä kalan, hän syöksyi haavin kanssa ja sai kuin saikin kalan haaviin! Voi sitä huutoa kun kala päristeli haavissa:D Uusi kirjolohiennätys meni komiasti uusiksi! Kädet täristen miltei halasin kalaa:D Tilannetta seuranneelta mieheltä lainattiin hyvää digipuntaria joka näytti painoksi 3,85kg ja pituudeksi 64cm. Sitten talseimme parkkipaikalle, ja otimme tietysti kuvia kauhean läjän. Kalan perkauksen jälkeen jännitys laukesi minulla ja Petellä ja kohta valitimmekin närästystä:D Muiden jatkaessa kalastusta, minä keräsin voimiani ja juttelin muiden kalamiesten kanssa.

Kun närästys helpotti ja ranteeni alkoi olla taas kunnossa, mietein josko vielä menisin yläpuoliselle koskelle kalastamaan. Tällä kertaa keskityin enemmän parkkipaikan puoleiseen virtaan. Keskeltä koskea juuri ennen suvanotoon laskua perhoon tärähti noin 25cm taimen ja hetkeä myöhemmin sain toisen samanlaisen hiukan ylempää koskesta. Siirryin kohtaan, jossa pieni kesäisin miltei kuiva sivu-uoma liittyy päävirtaan ja tiesin siinä kohdassa olevan syvempi monttu jossa kala viihtyisi. Kahlasin paikan alapuolelle, ja heitin ylävirtaan nymfini, ja kun ne olivat noin metrin valuneet virtaa alas, ja pam! Kala kiinni. Kala syöksyi ylävirtaan, teki siellä muutamat potkut mutta teki tyhmän liikkeen ja lähti uimaan kohti minua, ja minun oli helppo nostaa kala pintaan ja sitä kautta haaviin. Hiukan alle kilon kirre, ja taas todella hyvä kuntoinen. Vapautin kalan jonka jälkeen lähdin takaisin parkkipaikalle. Ville grillaili laavulla ja totesimme Peten kanssa että onpas meilläkin muuten kova nälkä, joten Valintataloon sitä oli lähtettävä. Possun filee paistumaan ja parit makkarat naamariin ja ehdotin että jos mentäisiin vielä vaadit koskella käymään. Ja Ville ja Pete olivat samaa mieltä.

Vaaditkoskella oli juuri lähdössä pari kalastajaa, joten rauhassa saimme olla. Menimme niskalle kalastamaan, jos vaikka siellä olisi taas pintakäyntejä viime kertojen tyyliin. Mutta ei, aikas hiljaista oli. Jonkin aikaa heittelimme, kunnes menimme Peten kanssa stäävitkosken keskiosaa kalastamaan. Mutta hiljaista sieläkin. Pete sentään sai nätin harjuksen. Tämän jälkeen kävelimme vielä takaisin parkkipaikan puolelle jokea, ja kalastimme sillan vierestä hetken matkaa alaspäin, mutta ilman tulosta ja sitten Pete ehdottikin jo lähtöä kotiin, johon suostuin.

Tämän vuoden ehdottomasti paras kalastuspäivä, ja muutenkin pääsee helposti top3 parhaimpiin kalastuskokemuksiin:)