Idre | 19.7.2010 10:34

Räkäisen naurun saattelemana menin veneelle.

Olimme edellisenä päivänä lähteneet kesälomalle ja tulleet Idreen illalla. Maanantai aamuna kysyin muijalta, että tekisikö se hauesta kalamurekkeen uunissa, jos käyn perhoa heittämässä. Taisin myös patistella sitä jo kauppaan, tykötarpeita ostamaan. Nauru oli herkässä kun muutkin sen kuulivat. Muija lupasi tehdä linssisopan.

Vene puolillaan vettä, joten ämpärillä sai äyskäröidä. Ensimmäiset heitot tein heti Hassen tontin laitaan. Ensin tuli 2 ahventa ja sitten iski pikkuinen hauenpulikka kiinni.Pääsi onneksi itse irti. Tuli tunne, että kohta hörönaurut loppuu.

Soudin saaren laitaan ja taas tuli ahvenia ja sitten töräytti vähän toista kiloinen hauki kiinni. Sain sen haaviin ja löin sen heti hengiltä. Nyt oli minullakin hymy niin herkässä, että meinasi tekohammas suusta pudota Idresjöhön.

Siirryin virran viereen, lumpeikon laittaan. Parin heiton jälkeen tarras taas ja parin kilon jänkäkoira jupelti virtaan. Siellä se kuitenkin sitten väsyi ja sain senkin ylös. Nyt oli noin 3 kiloa haukea veneessä ja laskeskelin että kyllä se riittää neljään pekkaan syötäväksi.

Koko hommaan meni ehkä 30 minuuttia aikaa ja uteliaaseen kysymykseen "tuliko mitään ?" oli helppo vastata. Sain myös kehut ja muija ajoi kaupalle ilman sen kummempia kommenteja heittämättä.

Haukimureke uunissa, vesihauteessa, oli kuin voiton merkki. Hassekin, joka ei olevinaan hauesta pidä, veti sitä naamaan kuin aikapojat. Keitetyt uudet perunat, katkaravut, leksandin näkkileipä ja tillikastike kyytimiehinä mukana. Janen koira söi loput hauesta.

Illalla pelattin korttia ja taisi tulla tasapeli uros ja naaras joukkueiden välillä.