Ankarvattnet | 24.7.2010 13:13

Gäddedessä hypättiin kauppaan. Laitoin isälle Suomeen postikortin. Ostettiin kunnon muonaa, elikkä savustettua läskiä ja leipää.

Saabi kehräsi kuin vanha kollikissa keuhkotaudissa. Liekkö pakari irti? Vildmarksvägen on todella väittämien veroinen. On kuin ajelisi hienossa valokuvassa. Blåsjön ohi tunturiin. Alettiin jo haaveilla telttapaikasta, kun tultiin Lipkin koskelle. Täällä jossain yöksi jäämme. Yöpaikka oli lähempänä kuin mitä luultiin. Kolme kilsaa metsään ja siellä maailman hienon camping. Vesihana ja 4 puuvessaa palveli meitä lantalaisia. Upeeta todellakin.

Minä tietysti kalakorttia touhuamaan ja sainkin sen hetikohta. Paikanpitäjän rouva sen piirteli. Oli norjalaissyntyinen, toiselta puolen tunturia, mutta nyt ruotsaisen rouvana, tällä puolen tunturia. Käyhän se niinkin.

Telttapaikka löytyi heti rantahietikolta, värmlantilaisen pariskunnan vierestä. Olivat viettäneet viimeiset 12 vuotta lomansa täällä. Heillä oli asuntovaunu ja vene. Meillä teltta ja kajaakit. Tasapeli.

Ilmoitustaulu täynnä taimenien ja rautujen kuvia. Suurimmat 3.9 kiloisia. Minä niitä silmät tapilla katselin ja haaveilin. Ajatus sitoi jo 0.22 tapsiksi.

En malttanut olla rannassa vaan heitin kajaakin veteen, kun naapuri tuli veneellään rantaan ja nosteli 3 rautua rantaan. Oli saanut ne långedragenilla ja sanoi, että voi olla vaikeeta perhon kanssa, näin kesällä. Edellisenä päivänä oli kuitenkin saanut "eurooppa 12:sta" pienen raudun, joten toivoa oli.

Tuntui hyvältä istua kajaakkiin ja meloa. Panin perhon perään ja nautin olosta ja maisemista. Muija oli tehnyt tulet ja touhusi läskin kanssa. Juuri ennen takaisin tuloa iski taimen kiinni kivikon päältä. Sain sen ylös ja huomasin aika pieneksi. Huutelin Värmlantiin päin ja kyselin alamittoja. 25 senttiä tai jotain sellaista. No ei hätää sitten. Se oli varmaankin 26.

Seuraavana päivänä herättiin aika myöhään. Reissu kuluttaa vanhoja luita. Aurinko paistoi täydeltä terältä, joten päätettiin meloa järvi ympäri. Perho viilti tyhjää. Noustiin rantaa jokisuussa. Oli kutkuttava paikka. Pikku taimenia pinnassa ja hyönteisiä vedenkalvo mustananaan. Tehtiin nuottio ja keitettiin kahvit. Hirvi kahlasi veteen noin 100 m päässä ja toljotti meitä ja me takaisin.

Keskellä koskenniskaa oli kivi, joten meloin sinne. Eurooppa 12:sta kävi pikkuinen taimen katsomassa. Sitten ei mitään.Tapettiin paarmat ja sammutettiin nuotio. Melottiin rantoja pitkin Lipkin koskelle. Sillan yläpuoli on rauhoitettu metsähallituksen herrojen "rypypaikaksi." Ymmärrän kyllä sen, vaikkakin kateeksi käy.

Oli jo ilta,kun viimeisillä voimilla melotiin teltalle. Uitiin hiet pois ja tehtiin tulet. Naapuri kyseli kalaonnea. Kuultuaan "onnen sanoman", toi meille raudun syötäväksi. Ai, että oli hyvä.

Tänne palataan tulevaisuudessa; ajan kanssa.