Slovenia, Sava Bohinjka (Bohinjin alue) | 26.6.2010 18:00

26.6 la Bohinjska Bistrica

Viimeinen kalastuspäiväni tällä reissulla 4 päivää takana. valkeni upeana kuten aiemmatkin päivät Sloveniassa.

Kävin aamulla ostamassa kalastusluvan, jonka jälkeen lähdimme hetkeksi tyttäreni kanssa leikkipaikalle.

Sloveniassa on erinomaista kun C/R luvat ovat halvempia kuin raa'altakin kuulosta catch & kill-lupa, 65 € sijaan luvasta maksaa ihan mielellään n. 20 € vähemmän.

Muutenkin, heti kun otin pelkkiä C/R-lupia, alkoi kalojen kokokin kasvamaan... harmi vaan kun ei ole kavereita ja sitä myötä ei kuvaajiakaan.

Kun tuli viesti että kämpillä ollaan valmiita, päätimme suunnata kohti kauppaa Kranjiin.

Helpottaaksemme kauppareissua, minä ja tyttäreni suunnattiin kurkistamaan Poljanska Sora-jokea, jossa tuli sitten ihasteltua maisemia myös naiskauneuden osalta… 1 auringonottaja yläosattomissa (toivottavasti tämän mainitseminen ei loukkaa ketään, mutta fiilikset pitää välittää teillekin), pikkaisen hävetti, kun en meinannut saada tyttöä millään rauhoittumaan ja poistumaan, jotta olisimme saaneet jätettyä neidin rauhassa ottamaan aurinkoa…

Poljanska Sora oli kuin muutkin Slovenian jalokivet, aivan mielettömän kirkas joki, mutta juuri siinä kohtaa se oli todella matala (tai sitten se vain oli niin kirkas että näytti matalalta).

Haettuani hameväen kaupasta suuntasimme suoraan kämpille, jossa minä skippasin ruoan ja lähdin kalaan.

Kalastelin muutaman tunnin Brodin vieressä olevan padon yläpuolella saaden 1 brown troutin (meidän järvärin näköinen veijari) saaliiksi, pieni se tosin oli. C&R-päivä oli kuitenkin käynnissä, joten kaikki kalat saivat vapautensa.

Tämän jälkeen "tyhjää harottuani" tovin, päätin vaihtaa paikkaa. Suuntasin jälleen tutuille mestoille, leirintäalue Danican yläpuoliselle osuudelle (edellisen vuoden reissulla hienoja hetkiä Danican kulmilla, parempi päivä tuotti silloin 8 kirreä ja huonompi 3 kirreä, jotka tosin olivat isompia kuin ekan päivän kalat).

Jonain aiemmista päivistä olin nähnyt mukavan kokoisen Brown troutin eräässä pikkuhaarassa nymfaamassa, joten kävin luonnollisesti kurkistamassa, olisiko ketään kotona.

Hiljaista oli, varsinkin kun vesi oli laskenut edelliseten päivien "tulvalukemista".

Kalastelin jonkin verran streamerilla, tuloksetta tosin… Päätin siis siirtyä pintureihin ja sidoin kiinni Adamsin, jolla tuli ”työvoitto” eli reilusti yli 10 heittoa sai heitellä ennen kuin sain kiusattua kalan nappaamaan. Ihan mukava taisteluntäyteinen kirre, mutta totesin heittomäärän perusteella että voisin kokeilla jotain muuta perhoa.

Kokeilin ruskeaa caddismuunnelmaa, tuloksetta… sitten vaihdoin sellaiseen Klinkehammerin ja päiväkorennon välimuotoon ja heti rupesi tärppäämään… ainoa ongelma vaan oli, että olin liian innokas tekemään vastaiskua.

Kun lopulta sitten tuli kunnon tärppi, tein vastaiskun ja vapa rapsahti puuhun… lopputuloksen saattaneekin arvata… juuri kun se ottiperhokin löytyi. perkules!

Harmistuneena lähdin rikkinäisen vavan kanssa kahlaamaan virtaa ylöspäin kohti ylityspaikkaa. Laitoin vavan kedolle ja otin toisen setin siitä (streamerisetin). Kuinka ollakaan ensimmäisellä heitolla kelasta putosi puola jokeen niin että molskista kuului…

siinä sitten ihmeissäni mietin että miten hemmetissä tässä taas kävi näin…

Sain kuin sainkin haavittua puolan joesta, mutta puolan lukitusruuvi jäi joen pohjaan, joten toinenkin setti oli poissa pelistä.

No, nyt oli sitten aika soveltaa ja kaivaa esiin purokalastusvapa 7’6” 3/4# luokan vapa Airflo Stream Tec ja Lamsonin Konic-kela siihen kiinni (5# luokan siimoilla).

No setti toimi yllättävän hyvin vaikka olikin "liian raskaat" siimat.

Sidoin sen saman viherruskeavalkoisen perhon kiinni ja johan rupesi tapahtumaan. Oikeastaan oli mieletön nautinto kalastaa pienemmällä ja kevyemmällä vavalla. Sain tosissani antaa kalan viedä ettei käy hullusti.

Ei mulla eläissäni ole ollut niin hauskaa kalastuksen parissa…

Jokainen upea tärppi siitä kivien huopeesta pintaan nousevien kirjolohien toimesta sai minut oikeasti nauramaan ja hymyilemään niin, ettei mitään rajaa...

Parasta oikeastaan tuossa kaikessa, että oli jääräpäisesti kalastanut jo toisen reissun ilman oppaita ja oli noin hienon paikan löytänyt. Kalat olivat siinä kilon molemminpuolin.

Hauskin hetki oli kun vedin ylös 3. kalaa, yläpuolelta oli tulossa läjä kajakilla laskijoita, arvioin meidän välisen etäisyyden ja ajattelin että kyllä tuosta nyt 1 kala vielä otetaan. No heti ekalla heitolla kala tietysti kiinni ja sitten vaan varovasti viemään kalaa joen poikki toiselle rannalle (jossa minä oli), jotta kajakkijoukkio pääsee vapaasti laskemaan ohi...

Lopputuloksen oli kalan haaviminen ja pois laskeminen, josta kajakkiporukka innostui huutamaan "Bravoooo" ja jotain muuta Italiaksi + vielä aplodit siihen päälle, mä vaan huikkasin grazie ja nostin hattua ja jatkoin kalastusta ehkä elämäni levein hymy naamalla. Välillä oli sellainen olo, että ehkä olen kuollut ja olen taivaassa, rannalle katsominen ja 1. vavan ja toisen kelan rikkoutumiset kuitenkin poistivat nuo ajatukset.

Tunnissa tuli lopulta yhteensä 7 kalaa ja lukematon läjä tärppejä. Lopussa huomasin, että koukku oli päässyt suoristumaan ja tästä syystä ei niitä kalojakaan tullut enempää (olin niin tohkeissani etten sitä heti tarkistanut kun tärpit/tartutukset loppuivat).

Huomasin aivan liian pimeässä koukun vääntyneen, joten pakkasin kamppeet tovin nakkelun kuluttua ja suuntasin mielettömän leveä hymy naamallani syömään ja kertomaan koitoksistani muille.

Kämpillä odotti hyvää sapuskaa ja lettuja, niiden jälkeen olin vielä hieman onnellisempi…

Kerrassaan mahtavan päivän päätteeksi suuntasin onnessani nukkumaan, tulisipa joskus tulevaisuudessa vielä yhtä mahtavia kalastuspäiviä…