Vantaanjoki (Helsinki) | 10.5.2011 18:00

Päätin käydä iltapäivällä hiukan viskomassa uusia haukiperhojani lähimmällä potentiaalisella haukipaikalla, josta olin kuullut hyviä juttuja isoista kaloista näin keväisin. Kalastelin ensin matalaa poukamaa jonkin aikaa. Saaliiksi sain yhden alle kiloisen pötkylän, joka olikin tämän kevään ensimmäinen perhohaukeni. Hauet tuntuivat kuitenkin olevan melko haluttomia ottamaan vaikka niitä paikalla varmasti oli. Kahlatessa kaislantyngät heiluivat haukien paetessa pelottavia jalkojani.
Päätin kokeilla kaislikon edustalta avovedestä josko siellä olisi nähty enemmän nälkää. Vaihdoin perhoksi paksuprofiilisen, mutta melko lyhyen kettusidoksen. Jo kolmannella heitolla siimassa tuntui hyvä vetäisy, mutta vastaiskuni jäi vain vavan nostamiseksi ja kala pakeni. Sain heitellä rauhassa vielä noin 20 kertaa, kunnes jytkähti. Vastaiskukin onnistui vähän paremmin, mutta taas veti kala pitemmän korren. Kaksi potkua, pyörähdys pinnassa ja irti. GNÄÄHJ!!!! Fisu olisi ollut varmaankin 5 kg:n paremmalla puolella. Heittelin vielä hetken tuloksetta ennen kuin vaihdoin pyydökseni keltaisen craft fur/fluorofibre -sidoksen, jossa oli mustat poikkiraidat. Parin heiton jälkeen perhoni pysähtyi johonkin. Edellisen tärpin täpinöissäni tein kunnon vastaiskun. Ensin ajattelin, että olin saamassa uppotukkia saaliikseni, mutta kun siimaa lähdettiin vastapelurin toimesta viemään päättäväisesti minusta poispäin, tajusin asian oikean laidan. Koukussa oli reilusti isompi hauki, mitä olin ikinä pidellyt. Kala vei siimaa miten tykkäsi, eikä minulla taistelun alkumetreillä ollut mitään sanomista asiaan. Noin kolmen minuutin jälkeen kala alkoi kuitenkin väsyä. Puoliksi kantaen, puoliksi työntäen sain kalan rantaveteen sellaiseen kohtaan, ettei se pääsisi kaislojen vuoksi pakenemaan. Hain kameran, mitan, puntarin ja pakasteletkua repustani. Kala oli 107 cm pitkä! Ajattelin laittaa kalan pakasteletkun sisään punntakseni sen, mutta se oli liian paksu. Askartelin letkusta hienot valjaat, jolla yritin punnita kalaa. Digitaalipuntarini ehti näyttää 7,45 kg ennen kuin kala alkoi luisumaan irti. En yrittänyt uutta punnitusta, koska hauki oli ollut rantavedesä jo pari minuuttia enkä uskonut sen saavan kovin hyvin happea. Kahlasin takaisin kaislikon läpi avoveden äärelle ja elvyttelin kalaa noin minuutin verran, kunnes kala oli vironnut tarpeeksi ja potkaisi itsensä takaisin syvyyksiin.
Vaikka yleensä en tiistaipäivistä pidä, tämä oli yksi tämän vuoden parhaista päivistäni.