Ikkelänjoki | 24.6.2011 12:00

Juhannusaattona piti päästä serkun kanssa kalalle niin pistettiin corolla tulille ja kohti aronkylän st1-huoltoasemaa, josta luvat oli määrä noutaa. Korttiahan eivät tietenkään hyväksyneet, joten piti pyörtää takaisin kylälle hakemaan käteistä. Kun luvat oli taskussa, niin biili lähti liikkeelle kohti jokirantaa.

Parkkipaikalla kahluuvermeen päälle ja veden ääreen. Hetken rannalla mietittyäni ja tutkiskeltuani totesin, että vesiperhosia kuoriutuu hyvää tahtia ja huomasin kalojen myös syövän kuoriutuvia yksilöitä. Sidoin oliivirunkoisen #14 klinkhåmerin siimaan ja suuntasin ensimmäiselle hyvännäköiselle koskelle. Huomasin loppuliu'ussa muutamia pintomisia ja heitin perhoa siihen suuntaan. Olisikohan kolmas heitto ollut kun perhoa vietiin. Pienen väännön jälkeen kala oli rantavedessä ja arviolta n. 35-40cm harjus sai vapautensa.

Suuntasin koskea ylöspäin ja onnistuin saamaan muutaman alle 20cm harjuksen ja yhden samanmoisen taimenen ennen autotiesiltaa. Sillan kupeessa ei ollut elämää, joten jatkoin ylöspäin jokea.

Sillan jälkeen seuraava koskipätkä olikin sitten kalaisa. Näin muutaman tuikin hyvännäköisessä peilissä ja heitin klinkkiä sinne, heti ensimmäisellä heitolla siimaa tempoi pieni taimen. Hieman alempaa samasta peilistä tuli myös samankokoinen harjus. Jatkoin seuraavalle niskalle jossa näkyi varovaisia tuikkeja vähän väliä. Klinkki rupesi olemaan jo melko hankala saada kellumaan, mutta kyllä se näköjään n. 40cm harjukselle kelpasi. Kuvauksien jälkeen harjus vapauteen ja tuuletukset uudelle harjusennätykselle. Tässä välissä annoin vavan 14v serkulleni, joka kokeili perhokalastamista ensimmäistä kertaa. Heittämisen kanssa oli yllättävän vähän ongelmia ja onnistuin opettamisessa mielestäni hyvin, vaikka ei itselläkään heittotekniikat vielä ole hioutuneet täysin selkäytimeen. Serkkupoika heitti muutaman heiton ja sai heti ensimmäisen tärppinsäkin. Vastaisku oli vain aavistuksen myöhässä.

Suuntasimme taas ylävirtaan ja seuraavaan mutkaan, jossa oli matalaa koskipätkää. Näin agressiivisen tuikin kiven vieressä, mutta koska olin laittanut vettyneen klinkin jo rasiaan takaisin oli ruvettava pohtimaan mitä perhoa sitoisi siiman päähän. Päädyin #12 nalle puhiin.

Varovaisesti heinikkoiselle rantapenkalle ja siimaa veteen. Ensimmäinen heitto jäi aivan liian lyhyeksi ja toinen meni sivuun. Kolmannella sain perhon hieman näkemäni tuikin yläpuolelle ja PAM! Kala räsäytti oikein vauhdilla perhooni, ja suoraan ilmaan samoilla vauhdeilla. Ilmassa sen erotti selvästi taimeneksi ja hyvänkokoiseksi sellaiseksi. Aluksi kala rupesi junnaamaan paikoillaan, eikä halunnut millään lähteä liikkeelle. Sain kuitenkin sen pakotettua liikkumaan, mutta se ei välttämättä ollut hyvä asia, sillä sehän ampaisi vauhdilla alavirtaan. Onneksi oli hidasvirtaista suvantoa alla. Muutamat hyvät ilmalennotkin taimenelta nähtiin ennenkuin se rupesi väsymään ja antautui haavittavaksi. Silmämääräisen mittauksen mukaan julisin jo ennätystaimenekseni ja koska rasvaevä puuttui uskalsi kalan hyvällä omallatunnolla ottaa juhannuspöytään. Koska emme olleet varustautuneet teräaseella, oli lähdettävä pian, ettei kala pilaantuisi auringonpaisteessa.

Serkkujen työnä mittasin kalalle pituudeksi 46cm. Sivusi aiempaa ennätystäni pituuden puolesta, mutta oli huomattavasti tukevampi. Oli myös ensimmäinen istaritaimeneni.

Serkkupoika innostui perhokalastamisesta senverran, että ei juhannuksen pyhinä koskenut enää koneonkeensa, vaan lainasi minulta toista vapaa ja kelaa ja rupesi ahkerasti netistä selaamaan itsellensä aloittelusettiä.