Käylänkoski, Kitkajoki | 21.6.2011 19:41

Perinteinen jokavuotinen Kuusamon reissu isäni synnyinpaikkakunnalle alkoi lähetä loppuaan. Aamulla teimme päätöksen lähteä Kiveskoskelle taimenen ja harjuksen pyyntiin. Kalakamppeet autoon ja nokka vuokramökiltä kohti Kiveskoskea. Matkalla haimme luvat Ruka-Kitkan lomamajoilta.


Luvan alettua kello 14.00 pikkuveljeni sai muutaman minuutin heittelyn jälkeen siiman päähän taimenen joka painoi 2,4kg ja pituutta istukkaalla oli 53cm. Itse sain heti perään taimenen, joka painoi 1,3kg ja oli 51cm pitkä. Molemmat kalat tulivat virveillä. Heittelimme vielä muutaman tunnin ajan ja sain perholla enää vain yhden harjuksen ja muutaman tärpin.


Ihmettelette varmaan miksi kerron virvelikaloista ja Kiveskoskesta, mutta isäni oli veljeni ja minun kalastaessani sopinut erään kuusamolaisen ystävänsä kanssa, että tulisimme Kuusamoon savustamaan saaliimme.


Kalojen hiljalleen savustuspöntössä kypsyessä olin kahvipöydässä heitin ilmoille ajatuksen, että kalojen kypsyttyä lähdemme vielä Käylänkoskelle kalaan. Isäni ystävä tosin lupasi lähteä kanssamme Käylään ja jälleen oltiin tien päällä. Koskelle tultuamme aloitin pintaperhostelun kosken vasemmanpuoleisen uoman niskalla, jossa kalaa pintoi jatkuvasti. Yhteensä sain illan aikana 30-40 alamittaista "harria" jotka tietenkin laskin varovasti vapauteen.


Paikalliset pojat olivat huomanneet kosken pienimmässä sivu-uomassa mittataimenen ja yrittivät sitä innokkaasti haavilla pyydystää, kala ei tykännyt vaan lähti matkoihinsa ja tunnin kuluttua tulin itse takaisin paikalle tinseli siimassani ja ajattelin, että kokeilenpa vaikka kalaa ei juuri nyt näykkään. laskin tinselin varovasti puron kuohuihin ja tumma hahmo lähti liikkeelle purossa olevan kannon takaa ja varovasti tökkäisi perhoa tein vastaiskun, mutta ei jäänyt kala kiinni. Vapisevin käsin ja tutisevin polvin laskin tinselin takaisin virtaan ja jälleen kala lähestyy perhoa, mutta tällä kertaa päättäväisesti ja inhaloi sen tiukasti suuhunsa. Alkaa taistelu, kala parkkeeraa itsensä kovimpaan kuohuun ja olen sen voimien edessä toivoton. Minuutin juromisen jälkeen kala lähtee liikkeelle ja kiskoo muutaman metrin siimaa puolalta, mutta pysähtyy onnekseni ja minä pääsen niskan päälle. Varovasti tuon kalan hiljalleen paikallisen kalastajan paikalle tuomaan haaviin ja se on totta! Enwsimmäinen perhotaimeneni! Äkkiä kala mittaukseen, mitallinenhan se oli, painoa oli 1,5kg ja pituutta 50cm. Äkkiä paljon kuvia ja kala autoon. Mahtava päätös Kuusamon jokavuotiselle kalareissulle. Varmasti tullaan ensi vuonna uudestaan.


Vaikka kala ei ollut järin suuri ja se oli kalanviljelyslaitoksella kasvanut se merkitsi paljon tälle aloittelevalle perhokalastajalle, kaikkien niiden tyhjien reissujen ja karkuutuksien jälkeen. Kala maistui todella hyvältä juhannuksena tehdyssä kalasopassa.