Kymijoki (Kotka) | 28.7.2011 10:50

Päätettiin tehdä Samin kanssa Kymijoelle tsekkaus-reissu, että lähinnä millaista vesi on, kannattaako kalastaa. Menimme Vuolenkoskella sijaitsevalle alueelle vetämään perhoa. Päivän tavoite oli ettei yhtään haukea tulisi.

Aloitimme vetämisen järven näköiseltä kohdalta. Menimme ensin kuitenkin ylävirtaan ensimmäisen saaren kohdille. Näimme muutamia pikku harrien pintatärppejä, sekä yhden ihmeellisen. Kuulimme vain kun sorsanpoikanen vinkaisi, ja sitten kuului läsähdys. Päättelimme että suuri hauki oli ottanut sorsan pinnasta. Näimme tässä kohdin vain yhden kerran, kun taimen jahtasi pikkukalaa. Lähdimme ylöspäin.

Kiersimme niin sanotun Kirre-kiven kautta, jossa on yleensä paljon kirjolohta. Nyt emme nähneet yhtään kalaa edes laseilla. Jatkoimme edelleen ylöspäin. Soudimme virran poikki toiselle puolelle jokea, joka oli huomattavasta varjoisampi. Ei sielläkään tärpin tärppiä. Yleensä tässä vaiheessa oli jo kalaa veneessä.

Jatkoimme matkaa edelleen ylävirtaa kohti. Nyt rupesi jo näkymään satunnaisia pintakäyntejä. Soudimme virran yli toiselle matalemmalle puolelle, jossa on paikoitellen alle metri vettä.

Puhuimme juuri tuplatärpeistä, kun vapani taipui! Kala! Luulimme että nyt oli kiinni pieni taimrn, mutta kala tuli nopeasti pintaan ja paljastui ahveneksi. Häh! Sivuperhoonkin oli tarttunut ahven tämä oli iso. Isompi otti mustaan zonkkeriin, ja painoi 330gr. Ruokakalaa.

Jatkoimme soutua vielä samoilla paikoilla. Mitään saamatta. Lähdimme vieläkin ylöspäin paremman saaliin toivossa. Jonkin ajan kuluttua vapani taipui jälleen. Pohja, lähti onneksi irti. Aloin kehiä siimaa veneeseen, ihan vain tarkistaakseeni että kaikki on kunnossa. Samassa kala otti kiin yläperhoon. Pieni ahven. Sai vapautensa.

Vetelimme siinä vielä jonkun aikaa näimme että voimalaitoksen edessä olevan vaijerin toinen pää oli täynnä harjusta. Vaihdoimme minulle pintasiiman. Sami jatkoi upposiimoilla. Juuri lun tulimme rannalle. Luoksemme käveli kaksi virppamiestä. Olivat kuulemma saaneet 1,5kg taimenen lähiaikoina. No, toisen virppamiehen eka heitto. Taimen. Mutta alamittainen. Kyllä harmitti meitä. Neljä tuntia vetänyt perhoa ja ei jalokaloja.

Menimme takaisin veneellä. Aikaa oli jäljellä vajaa kolme tuntia. Menimme alavirtaan päin järvikohdan yläpuolelle. Tämäkin paikka oli hyvä kylmillä vesillä. Vedettiin toisen kerran paikan yli. Samilla oli lasit päässä. Hetkinen! Perhoni perässä oli käynyt todella iso molskahdus. Sami katsoi laseilla. Perhoa seurasi ISO taimen. Nä vain vana ja kala perhon perässä.Varmasti yli puolimetrinen. Taimen napautti vain zonkerin pyrstöä, ja suorastaan hävisi. Kismitti todella paljon. Vedimme vielä puolisen tuntua kyseisellä paikalla. Olimme jo siirtymässä muualle, kun perhooni jysäytti kunnon taimen. Sami näki vain isot roiskeet siinä missä perho oli. Ei pysynyt kiinni. Menimme vielä kertaalleen aivan rannan tuntumassa. Sami sanoi ettö nyt on iso haukivaara. Samantien Samilla pärähti jarru. Kala! Olimme jo aivan varmoja että kyseessä oli taimen, sillä kala tuli syvällä ja potki paljon. Saimma kalan veneen rinnalle, ja se paljastui hurjaksi pettymykseksi. Hauki!

Vaihdoimme vielä lopuksi paikkaa. Menimme sähkölankojen luokse vetämään. Ensimmäinen kerta kyseisellö paikalla. Näimme hyvännököisiä pyörteitä. Menimme veneellä suoraan niiden päältä. Samantien Samilla kala kiinni. Pääsi irti. Minullakin oli kala. Aloin kehiä siimaa ylöspäin, kun se yllättäen kiristyi ja lähti vastakkaiseen suuntaan. Hoin vain että nyt ei ole ahven! Saimme siimat veneen juurelle. Sami irrotti ylempänä olleen pienen ahvenen. Sanoin Samille että heitä takaisin, sillä siimassa ei näyttänyt olrvan mitään. Mutta siitten Sami sanoi että tuli iso JYTKY! Meinasimme tarvita haavia kalan nostamiseen, niin iso ahven se oli. Menimme vielä paikasta kolme kertaa. Sami sai vielä yhden ahvenen.

Sitten vaan kotiin päin kilo savukalaa mukana. Rannalla isoimman ahvenen painokski paljastui 440gr. Toisiksi isoin oli 330gr. Muutaman päivän savukalat pussissa lähdimme ajelemaan kotia kohti hyvällä fiiliksellä!