Unica | 16.8.2011 09:00

“Slovenian Unec-joki on maailmankuulu suurista harjuksistaan - ja Ritzin joella pitämistä perhokalastuskursseista." Tämä virke ja siihen liittynyt kuva Metsästys ja Kalastus -lehdestä huhtikuulta 1997 oli minun ensiesittelyni ylipäänsä perhokalastukseen Sloveniassa. Vuosia vierähti ja välillä kalastusharrastus hieman jäikin, mutta aikanaan tuli palattua koskien ääreen yhä useammin. Ensimmäinen reissuni Sloveniaan oli 2010 elokuussa, jolloin kalastin Sava Bohinjkalla, kesälomalla kun Suomessa vedet olivat liian lämpimiä.


Vuoden 2010 lopulla löysin muutossa kyseisen vuoden 1997 Metsästys ja Kalastus -lehden, jossa on artikkeli Charles Ritzistä. Sloveniaan oli halu palata uudelleen ja netistä löytämäni lisäinfo Unica -joesta teki paluun yhä mielenkiintoisemmaksi. En tiedä kumpi on virallinen nimi, Unica vai Unec, mutta paikalliset kutsuivat sitä Unicaksi ja niin lukee kalastusluvassakin, joten kutsutaan sitä siksi.

Unica on kalkkivirta, jonka lähteet ovat Planinan kylässä, vuoren alla luolastossa. Joki myös palaa takaisin maan alle, virrattuaan reilut kymmenen kilometriä hitaana halki Planinan laakson, jonka nimi taitaa sloveniaksi olla Planinsko polje. Aikoinaan Unica on ollut tunnettu suurten taimenten virtana, kunnes taimenkanta lähes katosi harjuksen kotiuttamisen jälkeen kymmeniä vuosia sitten, näin olen paikallisten kertoman ymmärtänyt. Sittemmin taimen on onnistettu kotiuttamaan jokeen harjuksen rinnalle. Hyönteisfaunaltaan joki on rikas, ja kalat kasvavat hyvään kokoon ja elävät joessa runsaslukuisina.

Palasin Sloveniaan kesäkuussa 2011, mutta tällä visiitillä jäi Unica onkimatta. En aja ulkomailla autoa, enkä tuolla kertaa onnistunut löytämään majoitusta tarpeeksi läheltä jokea. Heinäkuun lopulla muutaman muun suunnitellun matkan kariuduttua varasin uudelleen reissun Sloveniaan, nyt oli ohjelmassa pari päivää tippukiviluolastaan kuuluisassa Postojnassa, joten ajattelin voivani tehdä yhden päivän reissun noin kymmenen kilometrin päässä virtaavalle Unicalle.

Luvat ostin päivää ennen kalastusta ja pari päivää aiemmin olin soitellut Postojnan linja-autoasemalle kysyäkseni Planinan kylän bussipysäkin sijaintia. Onnekseni selvisi, että kylässä on pysäkki ja matkaa sieltä joelle olisi noin kilometri - pari. Elokuun 16. koitti viimein ja syötyäni hotellilla nopean aamupalan suunnistin bussiin, jossa sitten huomasin jättäneeni perhokelani hotellille. Tässä vaiheessa meinasi alkaa jo todella ahdistaa, mutta otin tilanteen rauhallisesti ja suuntasin takaisin Postojnaan seuraavalla bussilla noutamaan kelan.

Reilu tunti siinä meni aikaa hukkaan, yllättävän vähän itse asiassa, ja pääsin takaisin Planinaan kaikki tarvikkeet mukanani. Suuntasin kylän läpi laaksoon ja kävelin pellon reunaa joelle. Joki oli jyrkkien penkereiden ympäröimä ja todella matala, joten jatkoin eteenpäin. Viitisen sataa metriä käveltyäni pellon reunaa, tulin maantiesillalle, joka toimi rajana pintaperhokalastusalueelle. Suurimmalla osalla Unicaa ei siis muulla ongita. Menin sillalle tähyilemään kaloja, mutta mitään kovin mielenkiintoista ei näkynyt. Aloitin kuitenkin kalastuksen, koska pitkä penni tästä lystistä oli maksettu. Yllättäen jo viiden minuutin heittelyn jälkeen ensimmäinen kala kävi katsomassa perhoani, lyhytvartiseen 20 koon koukkuun sidottua grizzly-häkiläistä Klinkhämeriä. Kala kuitenkin kääntyi tyynesti takaisin, ilmeisesti jotain oli vikana. Vaihdoin perukkeen kärjeksi 0.10 fluorocarbonin, olin aloittanut 0.14 paksuisella. Tästä huolimatta kala vain kävi vilkuilemassa perhoa. Muutamalla muullakin yritettyäni nousin sillalle tarkkailemaan tilannetta. Tässä vaiheessa pari paikallista kalastajaa saapui joella ja osoittivat sillalta joitain kaloja minulle. Kyllä, tuolla reunassa pari isoa harjusta, muutama n. 50cm taimen ja joukko pienempiä kaloja. Itse menin sillan yläpuolelle ja annoin paikallisten yrittää paikannettuja kaloja. Toinen kavereista aika pian koukuttikin komean harjuksen, pituutta ei varmaan neljääkymmentä senttiä enempää ollut, mutta pulskassa kunnossa kala oli. Itse jatkoin hermoja raastavaa tyhjän kyntämistä.


Palasin sillalle pitämään evästaukoa ja juttelin kalan saaneen paikallisen kanssa. Kala oli ottanut pienehköön aivan pintakalvossa kelluvaan ruskeaan päivänkorentojäljitelmään, jonka kalastaja ystävällisesti lahjoitti minulle ja kertoi samalla havaitsemastaan arviolta yli 60cm taimenesta. Hetken päästä myös toinen paikallinen tuli juttusilleni, hän oli vaan katselemassa. Kertoi, että näin vähällä vedellä Unica on todella vaikea paikka, varsinkin jos ei tunne jokea. Samaan aikaan nämä pari muuta kalastajaa nappasivat sellaisen noin 50cm taimenen. Itse lähdin alavirtaan n. 300 metrin päähän, jossa oli pieni virtakohta rantaan kaatuneen puun lähellä. Kahlattuani hetken aikaa ihmettelin voiko niin matalassa olla edes kaloja ja totta kai juuri sillä hetkellä pari lähes puolimetristä harjusta pakenee ihan jalkojeni juuresta. Kalat siis tuntuivat olevan yllättävän matalassa.


Sama trendi jatkui iltapäivän mittaan, kävelin jokea edes takas ja näin lukemattomia hyvän kokoisia (30cm:stä reilusti isompiin) harjuksia, jotka söivät jotain pohjassa kasvavan vesikasvillisuuden tuntumasta. Pienetkin montut tai varjokohdat olivat kalojen valtaamia. Aina välillä epätoivo meinasi iskeä, mutta pakko oli jatkaa. En muista ikinä nähneeni yhtä montaa kalaa joille ei perho kelpaa.

Tulin takaisin sillan pieleen, josta muut kalastajat olivat nyt poistuneet. Bongailin kaloja, ihan hyvän kokoisiakin. Yritin pientä F-Flyta, klinkkiä, Elk Hair Caddista ja kaikkea mitä tuli mieleen, mutta mikään ei kelvannut. Ilmeisesti tuollaiset pienenä pitämäni 18-20 koon perhot olivat noihin olosuhteisiin liian isoja. Aina välillä kalat kuitenkin pinkoivat jonkun kuoriutuvan pienen päivänkorentolajin perässä.

Viimein aivan yllättäen, tuntien kalastuksen jälkeen saan tärpin. Joku kala on hyväksynyt 20 koon lyhytvartiseen koukkuun sidotun Klinkin, jonka runko on tehty stripatusta riikinkukon silmähöyhenestä. Nykäisen innostuksissani ja katkaisen perukkeen. Mielessäni kiroillen totean bussin Postojnaan lähtevän piakkoin, en ehtisi jäädä joelle odottamaan auringonlaskua, mutta se ei välttämättä noihin olosuhteisiin olisi mitään suurta pintaruokailua tuonut. Päinvastoin, sään tyyntyessä kalat tulevat vielä tarkemmiksi ja ihan pimeän tultuahan ei Sloveniassa saa enää kalastaa. Suuntasin peltojen halki takaisin Planinan kylään ja ihailin maisemia. Unica oli siis maineensa veroinen, vaikea, kuten elokuun helteillä odotinkin.

Omasta mielestäni kuitenkin ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Jos pitää itseään minkäänlaisena perhokalastajana, ja pitää nimenomaan jäljitelmäkalastuksesta pintaperhoilla, on tuo hyvä paikka testata taitojaan. Joki kyllä pudottaa takaisin maan pinnalle ja jättää myös loven lompakkoon. Toisaalta, kaiken onnistuessa hyvin, on mahdollista saada isojakin kaloja aivan pienillä pintaperhoilla, joten mikäli tuo mahdollisuus kiinnostaa, niin Unicalla kalastus on oiva haaste.