Tyttbo | 6.9.2011 13:28

Kommenttispider - 06.09.2011

Mitä? Kalaanko, kysyi naapuri, kun ehdotin, että lähdettäisiin käymään Tyttbossa. Nyt vai heti? Minä soitan ensin sinne, sanoin.

Lena liverti puhelimessa. "Hyvä veden korkeus, 470 kuutiota/s ja lämpötilakin on laskenut vedessä. Kalaa ovat saaneet ja lisää on pantu jokeen toissapäivänä". Silloin hävisi viimeisetkin epäilykset.

Tultiin Hovnäsin lossille. Vettä kuin kevättulvan aikaan. Kysyin lossarilta, että mites tänne on näin paljon vettä ilmestynyt muutaman tunnin aikana? Lossikuski katsoi minua naama punaisena ja tokaisi, että miten niin muutaman tunnin aikana? Sanoin soitaneeni Lenalle aamupäivällä. Lenalle? Se on karhujahdissa Ljusdalissa.

Saatiin kalakortit ja soudettiin joen yli laavulle. Yhtään kahdella jalalla kulkevaa ei näkynyt maisemissa. Tunnin verran istuttiin ja ihmeteltiin. Tikka oli takonut "taulun" laavun taakse kuusen kylkeen. Mielikuvitus teki tempunsa. Tuli toinen sukupuoli mieleen.

Minä menin kivikkoon oikealle ja naapuri omalle vakiopaikalleen vasemmalle. Sidoin Thuder Creekin tapsin päähän. Hyvin oli houjuttelevan näköinen vedessä. Kalastin koko laidan. Ei kalan kalaa, mutta polvia alkoi särkeä. Liukkaat kivet ja huono tasapaino.

Tavattiin laavulla. Naapuri oli myös haravoinut laitansa ihan pikkutarkaan, tuloksetta. Laitettiin ruokaa. Paistettiin läskiä ja ruskeita papuja. Juotiin kahvit ja otettiin neuvoa antavat.

Uusi yritys. Perho jäi kivenkoloon ja tapsi poikki. Silmät sikkurassa syynäsin perhorasiaa. Luonnossa oli jo vähän syksyn värejä, joten päädyin oranssikeltaiseen streameriin. Siiryin alas päin ja jäin istumaan kivelle. Katselin kuohuja ja aivan kuin jotain olisi hyppinyt kuohun yli aivan vieressäni. Uudestaan ja tarkasti katsottuani näin kuinka salakat surfasivat kuohussa ja hyppäsivät sen harjan yli. En ole koskaan moista aikaisemmin nänhyt, virta kun on todellakin kova. Siirsin streamerin surfaamaan kuohuun. Se hyppi ja pomppi siinä edes takaisin, kunnes salakka jäi huulestaan siihen kiinni. Reisun ensimmäinen. Ei lohduttanut.

Kompuroin muutaman metrin taas. Tuossa voisi taimen seisoa, ajattelin. Annoin streamerin kosken armoille. Ohjasin perhon kiven kylkeen. Taimen nousi ja iski. Muljahti ja pääsi "irti". Ei ehtinyt edes tarttua. Missähän se nyt on? Siirtyi kai kosken mukana alaspäin. Annoin siimaa 3-4 metriä ja ohjasin "syksyn värit" virran laitaan. "Pang" ja heti ilmassa. No nyt se ainakin on kiinni. Lyhyen ja intensiivisen neuvottelun jälkeen se antautui ja ui haaviin. Minä, onnellinen mies. Ruokakala illaksi. Taimen pitkästä aikaa. Tapoin sen ja laitoin hellin ottein sen kivenpäälle lepäämään. Otin kaksi kuvaa ja suolistin sen. Taitoin leppätikun ja annoin sen siinä roikkua. Nostin hattua ja kiitin Ahtia. Istuin tovin siinä "pyhällä" paikalla ennenkuin läksin takaisin laavulle.

Naapuri oli antaunut mies. Istui "Karhu IV" kädessä ihan hiljaa. Katsoi minun taimenta ja onnitteli laimeasti. Tein tulet ja käärin taimenen aluumiinifolioon suolan ja kalamausteen kera. Nuotion savu siirtyi joen ylle ja jäi sinne leijumaan. Taimen muhi ja perunat kiehui. Ai tätä elämää kun maistuu hyvälle. Ilta hämärtyi ja tähdet tuikkivat. Nukahdettiin kosken kohinaan.

Heräsin tunteeseen, että kusirakko oli siirtynyt aivojen paikalle. Aamusarastus teki tuloaan. Vesi virtasi mustana. Naapurin "karhu" makasi kyljellään. Nesteet olivat valuneet sen suusta laavun lattialle ja makuualustan alle. Aamupuuro keitettiin ja syötiin voisilmällä.

Vähän ennen auringon nousua kalaan.Toiselle puolelle jokea ilmestyi kolme äijää kalaan. Tukevin heistä heitti lusikaan valkoiset tanssikengät jalassa. En voinut olla hymyilemättä.

Kokeilin kokomustaa perhoa. Ei auttanut. Vaihdoin eiliseen ottiperhoon. Sitä, siinä virrassa, puolihuolimattomasti uittaessa iski kala kiinni, mutten nähnyt siitä muuta kuin pyrstöevän. Harjus vai taimen, en tiedä.

Pakattiin kamat kasaan. Omat ja muidenkin roskat pussiin. Ajeltiin väsyneinä kotiin. Minun kuitenkin täytyy tunnustaa, että olin vieläkin onnellinen. Ei ollut olosuhteet ihan optimaaliset ja kuitenkin narrasin yhden ylös.

Illalla pidettiin vaimojen kanssa hapansilakka juhlat./ spider




Kommentit

Kommenttieagel - 08.09.2011

Hemmetin hyvin on kirjoitettu. Sai tuntemaan kuin itse olisi ollut messissä kyseisellä reissulla. Kuvat on mahtavia eritoten ensimmäin. Mukavan kokoisen tantun sait kyllä, lähentelee ns. täydellistä, minun mielestä. Kiitos lisää tälläisia. :)


Kommenttispider - 08.09.2011

Kiitos itsellesi, kun kehtasit jutun kahlata läpi. Meitin tarinat ja törinät on sitä mitä on, kun en osaa vakavasti mihinkään suhtautua.


KommenttiJazzimus - 09.09.2011

Hyvää ja fiiliksiä korostavaa tarinankerrontaa, ei jätä kylmäksi.

Onnea taimenesta, itse en ole ehtinyt perhostella Suomessa sitten kevään sumarireissun :/

Työn perkule pitää ikeessään.


Kommenttispider - 09.09.2011

Kiitos kehuista. Työ on tosiaan riesa nille, joilla sitä on. Kalastusta se rajoittaa aika rankasti.

Kun joku edes ehdottaisi kansalaispalkkaa niille, jotka haluaa pelkästään kalastaa. Eikä olisi "työpaikoista" pulaakaan. Siellä missä vettä, siellä työpaikka. Mikkelin ympäristö ihan Suomen työllistetyin alue.

Monta asiaa ratkeaisi kuin itsestään. Työttömyys 0 %, mielenterveystilastot kutistuisi A4 kokoiseksi. Stressistä jäisi vain muisto jäljelle. Kansalaiset muuttaisi pois lähiöistä ja kaupungeista. Kaljanlipitys pienenisi. Kilju ja sahti nostaisi kansanperinteet uuteen uskoon. Kaiken maailman suupaltit ja oppineet saisivat väitellä käen kanssa metsässä. Kukkuu siellä, toinen täällä.

Eduskuntatalokin joutaisi panna kiinni tai laittaa vaikka kalastustarvike kaupaksi. Suomalaisista tulisi maailman tervein kansa. Liikalihavuus historiaa, kun joutuu saalillaan pitämään itsensä hengissä. Särki päivässä kaks parhaana. Mitä mieltä olet?




.


KommenttiToukka - 09.09.2011

On hienoa luettavaa tuo tarina, kun pystyy eläytymään mukaan aivan täysillä. Ja täytyy kyllä olla samaa mieltä tuon sinun idean kanssa. Mielummin sitä työkseen perhokalastaisi, kuin ajaisi trukkia. Onneksi sentään on aikaa tuolle kultaiselle harrastukselle vielä jäänyt.


Kommenttispider - 09.09.2011

"Mielummin sitä työkseen perhokalastaisi".

Niin, ei ehkä niinkään työnä pitäisi asiaa ottaa, vaan mieltää se elämän tavaksi. Niinkuin silloin ennen vanhaan, vanhan kuninkaan aikoina, kun me nenä jään reunassa, kuljettiin kohti pohjoista. Nyt vaan olisi puunuijan tilalla perhovapa kädessä. Oltas "lomalla" koko rahan edestä.Saisi kulkea ja kiertää missä haluaa. Kerran vuodessa hakisi palkansa, repullisen euroja, postikontorilta, jossa joku työhullu vanhapiika niitä jakaisi, terveille,kunnollisille ja solakoille kansalaisille. Ja pyytäs kahville kontorin puolelle.




KommenttiPerho joka söi lohikaloja - 10.09.2011

Huoh... Ihania haaveita jotka taitavat haaveeksi jäädä.Upean näköistä jokimaisemaa ja nätti kala kaiken päälle.Kaiken kruunasi vielä yöpyminen kosken äärellä.Me likes! :)


Kommenttihalok-25 - 11.09.2011

Se on komeeta seutua.
On se mukavaa lukea juttuja Tyttbosta, poikasena tullut isän kanssa kalasteltua tuolla.


Kommenttispider - 12.09.2011

Ihan kaunista. Olin melomassa itse kansallispuistossa muutama viikko sitten. Rauhallista ja mukavaa touhua näin arjen sekaan.


KommenttiKajako - 19.10.2011

Nämä Sinun tekstisi Spider. Eivät ne ole sitä sun tätä. Kielen poljento on hyvin hallittua. Tekstisi ei kylläkään kerro yleisestä suhtautumisesi vakavuudesta tai keveydestä. Näitä jos ryhtyisi asenteestasi repimään auki tulisi pitkät tarinat. Hyvää tekstiä. Miellyttävää luettavaa, kaunokirjallisuutta...Räystäspeltiin ropisee sade... viihdyn.
Kajako


Kommenttispider - 20.10.2011

...Räystäspeltiin ropisee sade... viihdyn.
Kiitos kajako!! Ihan tuli hyvä olo raihnaiseen kroppaan. Räystäpellit ropisevat täälläkin.
Lauantaiaamuna ennenkuin sika pieraisee lähdetään naapurin kanssa käymään Östergööttänmaalla ja tietysti kalaan.Raportti tulee!! / spider

Kommentoi

Jos sinulla ei ole tunnusta, ole hyvä ja rekisteröidy.

Olethan tutustunut Perhorasian sääntöihin?